Pehmoinen kettu

"Minä näin, kun kettu häntää heilutti, 

minä näin, kun kettu..."

Ihana korvamato tuli tuosta laulusta joulun alla,

kun ompelin pehmoketun Kummitytölle joululahjaksi. 

Ennen kuin käärin ketun joulupakettiin, 

kävin sen kanssa pienellä metsäretkellä. 

Kylmä pakkaslumi

ei näyttäny kettua hidastavan, 

lumi ei tarttunut edes sen turkkiin. 

Kettu kiipesi puun koloon. 

Taitaa olla rimpuilijakettu. 

Onhan tuollainen lahonnut puu 

oikein hyvä tarkkailupaikka. 

Minäkin olisin sinne tunkeutunut, 

jos olisin mahtunut. 

Vielä löytyi kohmeisia puolukoita.

Kirpeitä olivat. 

Minä maistelin niitä,

kettua ne eivät kiinnostaneet.

Tein silmät ja kuononpään käsinompeleilla. 

Korvat ja tassut tein alikeompelemalla velourista. 

Söpösen pehmeät nämä yksityiskohdat. 

Metsäretken jälkeen onkin kiva kelliä sohvalla. 

Ulkoilu niin kivasti rentouttaa. 

Kyllä siinä häntä heilahti monta kertaa. 

Tänään on loppiainen. 

Se tarkoittaa vapaapäivää töistä. 

Pakkasta on kymmenen astetta

ja luntakin sen verran, 

että pääsee hiihtämään. 

Ensin meinaan ulkoilla 

ja sen jälkeen rentoilla sohvalla, 

ihan niin kuin kettu konsanaan. 

Ruokaakaan ei tarvitse valmistaa, 

kun yön aikana hernekeitto on hautunut leivinuunissa 

ihanan pehmeäksi. 

Sopivan leppoisaa loppiaista Sinullekin!

❤❤❤

Kaava on Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja. 

Isäni on sen muuten ostanut minulle kirppikseltä

joskus 90-luvulla. 

Eipä arvannut silloin, 

millainen aarre se nyt on. 

Ihan paras pehmolelujen kaavakirja!

❤

Lämpimissä sukissa uuteen vuoteen

Vuosi vaihtui kotoisasti sohvan nurkassa neuloen.

Sain valmiiksi joulukalenterisukat, 

joita vilautinkin jo aiemmin. (Klik)

Ihanathan näistä tuli!

Tarkasti näitä ei kannata tutkia, 

sillä yksi kuvio on mennyt ihan omia polkujaan. 

Omia polkuja ja rohkeita vetoja toivon uuteen vuoteenkin. 

Ei kannata olla turhaan kaavoihinkangistunut.

Ja sitäkin toivon, ettei anneta virheiden lannistaa.

Lämpimät nämä joka tapauksessa ovat. 

Niin ihanan pitkävartiset!

Kivasti lämmittävät pakkassäässä. 

Lämpöä ja hellyyttä Sinulle uuteen vuoteen. 

Olkoon alkanut vuosi Sinulle onnellinen!

❤❤❤

Lopuksi vähän katsausta menneeseen vuoteen. 

Paljon tuli kuluneena vuonna tehtyä käsitöitä. 

Edelleen pääpaino oli ompeluksissa, 

vaikka virkkaaminen ja neulominen ovat 

vetäneet puoleensa enenevässä määrin. 

Ihan huvikseen 

(heh heh, tällainen HAASTEKOUKUTTUJA)

osallistuin Fb:n Alavara-ryhmässä 

vuoden kestävään ompeluhaasteeseen, 

jossa ommeltiin 50 eri "juttua". 

Ne jutut ovat tässä kuvassa. 

Lisäksi ompelin yli 30 tuotetta, 

jotka eivät mahtuneet haasteeseen. 

Ne olivat housuja, paitoja ja alusvaatteita

sekä verhoja tai pöytäliinoja. 

Niistä harva on päätynyt tänne blogiinkaan. 

Sellaisia peruskäyttökamppeita ja hyödykkeitä ilman mitään jippoja. 

Huvikseni keräsin blogipäivityksistäni myös lankatyöt samaan kuvaan. 

Näyttää ompelukset voittavan noin 80-15. 

❤❤❤ 

Joulukalenterisukkien ohje löytyy Facebookista Niina Laitinen Designs -sivustolta 

tai Taimitarha-ryhmästä. 

Jouluseimi - 24.12.

 

Joulukuun 24. päivä.

Jouluaatto. 

Koti on puettu juhlakuntoon. 

Kuusi seisoo ylväänä olohuoneen nurkassa.

Joulukuusen kynttilät valaisevat. 

Latvassa on Anopin tekemä olkitähti. 

Punaiset ja valkoiset pallot pyörivät ripustusnarujensa varassa. 

Lahjat on kannettu kuusen juurelle odottamaan H-hetkeä.

Kuusi ja lahjat kuuluvat olennaisesti jouluun. 

Ilman niitä ei joulu tuntuisi joululle. 

Ihanaa joulun tuntua lisää eilen satanut lumi. 

Meidän kodissamme jouluun kuuluu myös seimiasetelma. 

Tällä kertaa rakensimme sen makuuhuoneen lipaston päälle. 

Vuosien etsinnän jälkeen löysin asetelmaan tallin.  

Tallin seinällä oleva tähti

on tullut Ystävän joulukortin mukana. 

Se on siihen juuri sopiva.

Talli on sen verran pieni, 
että sinne ei mahdu kuin Pyhä Perhe, 
Maria, Joosef ja vastasyntynyt Lapsi. 

Tallin edustalla on eläimiä. 

Eläinten määrä on kasvanut vuosien aikana 

kahdesta naudasta kymmenpäiseksi.

Eläimet vaihtavat päivittäin paikkaa, 

kun Kuopus käy kävelyttämässä aasia ja lampaita

tai näyttämässä niille lähempää pientä vauvaa. 

 

Lipaston päälle

tallin ympärille mahtuu iso enkelikuoro. 

Mukana on omatekoisia, Lasteni tekemiä

sekä lahjaksi saatuja enkeleitä.

Näihin enkeleihin liittyy paljon muistoja.  

Enkelit ovat ilosanomantuojia

ja suojelijoita. 

Hämärässä huoneessa seimiasetelma valaisee kauniisti

 ja kutsuu luokseen katsomaan tarkemmin. 

Kodissamme seimiasetelma muistuttaa

joulun todellisesta tarkoituksesta. 

❤❤❤

Nyt on aika kiittää teitä Kalenteriinkurkistelijoita. 

Kiitos, että kuljitte tämän matkan kanssani jouluun. 

Toivotan teille jokaiselle

onnellista joulun aikaa ja

lämmintä  joulumieltä. 

Toivottavasti saat hetken levähtää arkikiireistä 

ja nauttia vuoden pimeimmästä ajasta kynttilänvalossa. 

Hyvää joulua!

❤❤❤

Ps. Tallin ostin Sinellistä. 

Settiin kuului kolme erikoista talon mallista laatikkoa. 

Näissä on takana ripustuskoukku, 

joten ne voisi laittaa myös seinälle hyllyiksi. 

Tonttumuistoissa - 23.12.

 

Joulukuun 23. päivä.

Huomenna on jo aatto. 

Tämän vuoden blogijoulukalenteristani tuli hyvin tonttupainotteinen. 

Koskaan ei etukäteen tiedä, millaiseksi kalenteri muodostuu, 

kun ei tee luukkuja etukäteen valmiiksi.

Monta otsikkoa oli suunnitelmapaperissa, 

mutta lopulta olen valinnut ihan muita aiheita. 

Tänään viivähdän hetken tonttumuistoissa. 

Kuopuksen kanssa aseteltiin 

iso joukko tonttuja makuuhuoneen vanhan Singerin päälle. 

"Onko tää kuin vanha?"

"Onko tää ollu sulla jo lapsena?"

"Ooksää teheny tään tontun?"

Tämä harmaapöksyinen pukkivanhus on kulkenut mukanani yli 40 vuotta. 

Sain tämän pikkutyttönä Vanhemmiltani. 

Pukki seisoi aikanaan valkoisella alustalla, 

jossa oli paikka ohuelle kynttilälle. 

Pukin kynttilä sytytettiin joulukuun ajan

aamupuurolautasen viereen

ja tietenkin joulupuurolla myös. 

Ajatella, miten ihana perinne!

Kolmella muulla sisaruksellani oli samanmoiset kynttilänjalat, 

mutta niissä oli erilainen hahmo. 

Toinen merkittävä tonttu on tämä Kummisedältä 
joululahjaksi saamani koriste.

Tällä on selvästi tarkkailijan luonne. 

Tämä on sen verran kiikkerä, 

että se keikahtaa ihan pienestäkin pöydän heilahduksesta. 

Monet muut koristeet ovat aikojen saatossa

kadonneet, hajonneet tai päässeet kirppispöydälle. 

Tämä on kulkenut mukanani kaikki mutkat. 

Kunpa itsekin osaisi joskus antaa Kummilapsille

jotain sellaista, 

joka kulkisi mukana aikuisuuteen asti. 

 

Kolmas tonttu, 

jonka esittelin on tämä wc-paperihylsytonttu. 

Tein sen tokaluokkalaisena. 

Ai, sitä onnen määrää, 

kun lopputulos oli näin komea. 

Parasta lapsesta oli upea parta. 

Onni, että tämä on säästynyt.

Tänä vuonna tonttuset valloittivat nukkekodin ympäristöineen. 

Laitoin ne kaikki keskitetysti esille samaan paikkaan.

Niin, tai on tonttuja muuallakin, 

portaikossa, uunin pankolla ja peilipöydällä - 

mutta kaikki paripuolet ja yksittäiset tonttuset

saivat tulla nukkekodin suojaan.

Ihana valopilkku!

On villiä melskettä, 

helinää helskettä 

pienten tiukujen....

On pieniä posliinisia tonttuja, 

joiden alkuperää en edes muista.

On tonttusia ja hiiruleita, 

jotka olen saanut Oppilailtani

tai Lapseni ovat saaneet lahjaksi jostakin. 

Tänään on vielä puuhastelupäivä. 

Koristellaan kuusi, 

leivotaan leipää ja pullaa

sekä pestään keittiön lattia. 

Ensin kuitenkin lähden kauppaan. 

Jospa ehtisin ennen ruuhkaa. 

Mukavia jouluvalmisteluita 

sinne ruudun toisellekin puolelle!

❤❤❤

Suklaalusikat - 22.12.

 

Joulukuun 22. päivä. 

Miten se näin äkkiä tämä joulukuu hurahti?

Ollaan ihan aaton kynnyksellä. 

Eilen innostuin pitämään kokkauspäivää.

Tein alusta alkaen porkkana-, lanttu- ja punajuurilaatikot. 

Kiitos vain inspiraatiosta, Hannele Täyttä elämää -blogista! (Klik)

Lisäksi leivoin suklaakirsikkakakkuja (Klik)

ja Tytär teki Rocky roadia (Klik). 

Joka joulu pitää testata jotain uutta reseptiä

ja leivontakirjoja selatessa vastaan tuli suklaalusikat. 

Ne syntyivätkin ihan Rocky roadin oheistuotteena. 

Herkullisen näköisiä!

Siinäpä ne odottavat lapsia pienenä palkintona

joulusiivouksen päätteeksi. 

Se on nimittäin tänään ohjelmassa. 

Sellainen pieni ja nopea. 

Lusikat voi sulattaa kuumaan kaakaoon. 

Tai vaikkapa imeskellä tikkarina, 

jos ei kaakaosta välitä. 

Tip tap!

Kohta on joulu. 

❤❤❤

Suklaalusikat hoksasin kirjasta "Makeaa Joulua",

joka on Liisa Westerbergin käsialaa. 

Josefiina - 21.12.

Joulukuun 21. päivä. 

Jouluviikko on aluillaan. 

Jouluaattoon on kolme yötä.

Ihan vähän siis. 

Edessä on vielä pienimuotoista joulusiivousta, 

kuusen haku ja vähän leipomista.  

Tunnelmavalaistus ja joulumieli ovat jo kohdallaan. 

Ja niin taitaa olla Joosepillakin, 

sillä Tytär sai virkattua hänelle morsiamen, 

Josefiina-söpöläisen. 

Josefiina on virkattu ihan ohjeen mukaan, 

Jooseppiin sen sijaan tuli muutama ylimääräinen silmukka. 

Josefiinalla on pitsireunus helmassa.

Se on söpöstelyn merkki. 

 Joosepin partakin innostui kasvamaan, 

kun Josefiinan tonttulakin reunasta 

jäi sopivasti partapala. 

Siinä he nyt poseeraavat, 

uunin edustalla. 

Isoista kulkusista kuuluu

lempeää kilinää

ja pallonenä nuuhkii kuusen oksaa. 

Minä alan nyt kirjoittaa ostoslistaa.

 Sitten on vuorossa kaupassa käynti

ja leipominen.

Tiedossa siis jouluherkkuja 

ja ihania tuoksuja. 

Mitä sinulla on tänään ohjelmassa? 

❤❤❤

Jooseppi ja Josefiina on virkattu 

Tuulia Designin ohjeella

ja tarvikepaketilla. 

Piparintuoksuinen neljäs adventti - 20.12.

Joulukuun kahdeskymmenespäivä. 

Neljäs adventtisunnuntai. 

Joulu on jo ihan lähellä. 

"Piparin tuoksua, 

tonttujen juoksua. 

Siinäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta

salaisuuskuisketta. 

Siinäkö joulu on?"

 "Joulu saapuu jokaiselle, 

lapselle ja aikuiselle. 

Sydämiimme joulun lahja

seimen luona annetaan."

Onnellista neljättä adventtisunnuntaita!