Tervehdys pienen tauon jälkeen
Punaisesta Tuvasta!
Nyt on joulutauko ohi
ja pienen postauksen aika.
Ensimmäisestä työviikosta on selvitty loman jälkeen
ja arki on palannut uomiinsa.
Sekä kotona että koulussa olen keskustellut
ihmisen kohtaamisesta.
Siitä, miten puhumme toiselle,
miten kysymme,
miten vastaamme,
miten pyydämme,
miten katsomme.
Siitä, miten siis kohtaamme toisemme.
Päätimme yhdessä, ettemme anna tilaa vihapuheelle,
vaan hyvänmielenpuheelle.
Hyvänmielenpuhetta kohtasin yllättäen
ensimmäisenä työpäivänä kaupan kassalla.
Kuvitelkaapa tilanne:
Olet töiden jälkeen mennyt kauppaan.
Teet reippaasti ostoskärryjä työntäen isohkot ostokset,
koska loman jälkeen jääkaappi ammottaa tyhjyyttään.
Menet kassalle ja kaivat pankkikortin esille
ja ajattelet, että vielä lapsen haku hoidosta
ja sitten äkkiä kotiin laittamaan päivällistä.
Mutta kassalla kysytäänkin:
"Onko sinulla käteistä?
Meillä ei käy nyt pankkikortti."
Hetken tutkit rahapussiasi
ja toteat, että käteistä on vain murto-osa loppusummasta.
Vaihtoehdot: palautat tuotteet hyllyihin tai
lähdet nostamaan rahaa kilometrin päästä.
Mitä sitten tapahtuikaan?
Ystävällinen työkaverini oli kassan lähistöllä
ja sanoi: "Minä voin maksaa, maksa sinä sitten minulle."
Miten ihanat sanat sillä hetkellä!
Ihan parhaat,
pelastavat!
Kiitokseksi tästä hyvänmielenpuheesta ja -teosta
ompelin ketuista tykkäävälle pelastajatyökaverilleni
pienen repolaisvetoketjupussin,
johon seuraavaksi työpäiväksi sujautin
ostosteni summan.
Paljon hyvän mielen -hetkiä meille jokaiselle
tähän alkaneeseen vuoteen!
