Virkattuja avainnauhoja

Kesälomamatkoilla

virkkuukoukku viuhui vallattomasti. 

Syntyi sopivia rimpsuloita,

avainnauhoiksi passeleita. 

Ensin virkkasin ihan mustan, 

melkein lempivärisen, 

pelkillä kiinteillä silmukoilla

pistelin menemään. 

Tekaisin jo toisenkin mustan, 

kun epäilin ensimmäisen kadonneen. 

Löytyipä karkulainen kaksonen.

Virkkailin vielä valkoisen reunuksen, 

etteivät olisi ihan samanmoiset. 

Jatkoin valkoisella.

Ensin virkkasin tutun renkulanauhan. 

Toivottavasti ei ole yhtä epäonninen kuin edeltäjänsä. 

Se kun tipahti viime talvena jonnekin

avaimineen päivineen, 

eikä ole löytynyt tähän mennessä. 

Teinpä vielä toisenkin valkoisen, 

kun sopivasti sattui netistä silmään 

uusi avainnauhamalli. 

Vähän kuin pitsinauha. 

Viimeisimpänä virkkailin vihreän renkulanauhan. 

Vihreä on minun kevät- ja kesävärini

eli tämä ei ihan hetkeen taida päästä käyttöön, 

muuta kylläpä se kevätkin vielä koittaa. 

Ja jos tämä ajankulun tahti ei hidastu, 

niin kevät on täällä ihan kohta. 

Kivannäköiset avainnauhat käyvät koruista. 

Koruista käyvät myös nämä taustajulisteen 

koukeroiset vanhat kaunokirjaimet. 

Niitä osa minun oppilaistani haluaa harjoitella

omana lisätehtävänään. 

Niillä saa kuulemma tehtyä 

hienomman nimmarin. 

Avainnauhoja on kyllä kiva virkata. 

Voisin virkata vielä pari syksyn väristä

ja vaikkapa joulunpunaisen tai -harmaan. 

Olisko sinulla vinkata mitään uutta mallia?

Kelit ovat muuttuneet kirpsakkammiksi. 

Viime yönä lämpömittariin oli kirjautunut

jo toista kertaa pakkaslukema. 

Syksy vähitelen värjää luontoa. 

Nautitaan tästä päivästä!


❤❤❤

Rinkulanauhan ohje löytyy täältä (Klik).
Pitsisemmän nauhan ohje on täältä (Klik).

Aiemmin virkkaamiani avainnauhoja löytyy
 täältä (Klik) ja täältä (Klik) ja täältä (Klik) ja vielä täältäkin (Klik). 

Uusi vanamoinen työlaukku

Ompelin itselleni uuden työkassin. 

Vanhakin oli vielä ihan hyvä, (Klik)

mutta vaihtelu virkistää. 

Jo kesäloman alussa, 

Helsingin reissulla, ostin

kankaan työkassia varten. 

Katselin kaavoja 

ja mietin mallia. 

Päädyin kaavattomaan, 

yksinkertaiseen 

olkalaukkuun. 

Helppoon siis.

Laukun koon valitsin sen perusteella, 
että mukana kannettavat mahtuvat sinne hyvin. 

Sopivan kokoisessa kassissa

 tavarat pysyvät järjestyksessä

ja "hukkaneliöitä" ei jää. 

Olkahihnaan ompelin pehmikkeen. 

Se olikin oikein hyvä oivallus. 

Laukkua on mukava kantaa, 

vaikka siellä olisi joku 

raskaampikin tavara. 

Työlaukku pääsi huilaamaan 

yhdeksi viikonlopuksi

Jyväskylään, 

kun Ystäväni Rusetiinan 

kanssa siellä vietimme rentoa

"kurkut silmillä"-lomaa. 

Totesin, 

että uusi työlaukku 

on näppärä olkalaukku 

pienelle kaupunkilomallekin. 

Vielä kaksi työpäivää

ja sitten taas rentouttava viikonloppu.

Miten tuntuu, 

että aina on maanantai tai perjantai?

Viikot menevät niin vauhdilla. 

❤❤❤

Käyttämäni kangas on on Nuppu Printin Vanamo-panamaa. 

Ompelin kassin sisään kaksi taskua:

toisen etukappaleeseen, 

toisen taakse. 

Kuvat, 

joissa itse olen mukana, 

ovat Rusetiinan nappaamia. 

Kiitos Hänelle!

❤❤❤

Kahden sauman penaali

Minkälainen penaali sinulla on? 

Onko se pitkään palvellut

vai ihan uudenuutukainen, 

täksi syksyksi hankittu?

Minun Kummitytölläni on tällainen penaali. 
Tein sen hänelle syntymäpäivälahjaksi.

Samanlaisen voisin haluta itsellenikin. 

Tuli niin kiva.

Ompelin penaalin Käsityömessu-heräteostoksistani. 

Valkoinen ja vaaleanpunainen materiaali ovat tekonahkaa, 

sellaista nahkajäljiltemää, 

hieman joustavaa ja taipuisaa. 

Kimaltava on jotain, 

mille minulla ei ole edes nimeä. 

Sellaista ihanan kiiltävää, 

jollaisesta ainakin harakat tarinoiden mukaan tykkäävät. 

Kahden sauman penaalimalli on ollut suosittu 

viime vuosina ompelijoiden keskuudessa. 

Tällaiseen löytyy monia hyviä teko-ohjeita.

Itse käytin tätä Katkeamattoman ompeluketjun ohjetta: Klik

Ja ihan totta, 

tähän tarvitaan vain kaksi saumaa. 

On siis helppo ja nopea tehdä.

Niin, minulla itsellänihän ei ole minkäänlaista penaalia. 

Sekä kotona että töissä kynät ovat kätevästi pöydällä purkissa. 

Sen sijaan, - tosi noloa tunnustaa, - 

 mukana kulkevat kynät ovat aina laukun pohjalla irrallaan.

Niinpä haastankin itseni tekemään viikonloppuna

itselleni penaalin. 

Mitä Sinä aiot tehdä viikonloppuna? 

Toivon Sinulle rentouttavaa viikonloppua!

❤❤❤

Kämmekkäät

Pitkin kesää neuloin ja virkkasin. 

Vähitellen valmistuvat päättelytkin. 

Ja ensimmäiset kuvat. 

Minua on kovasti alkanut kiehtoa

erilaiset neulepinnat. 

Siksipä en päässyt yli 

kevään käsityölehden kämmekkäistä. 

Ne oli tehtävä.

Rikottu helmineule näyttää haastavalta, 

mutta on erittäin helppoa.

Se perustuu oikean ja nurjan silmukan 
sekä kahden erivärisen langan leikittelyyn.  

On siellä virheitäkin, 

tarkkasilmäinen huomaa.

Minua ei haittaa, 

olen neulonut neulomisen ilosta. 

Purkamisesta en niin välitä. 

Ensimmäistä kertaa tein myös 

kiilapeukalon. 

Olipa helppo ja näppärä. 

Päättelyksi tein 

muutaman kerroksen helmineuletta. 

Neuloin kämmekkäät 

ihanan pehmeästä bambu/puuvillasekoitelangasta. 

Untuvainen tunne näissä. 

Hellivät käsiä. 

Kuvailin kämmekkäät kanervanhakureissulla. 

Vähän on jo kanervien aika ohi tälle syksylle. 

Ruskaa saa alkaa odotella. 

Kaunista ja lämmintä syksyä Sinulle!

❤❤❤

Kämmekkäät on tehty

 Suuren Käsityökerhon (5/2019) ohjeella. 

Lankana on Adribriksen Bamboo cotton. 

Kranssi kanervista

Koulun alku, kanervat ja mustikat 
liittyvät vahvasti yhteen. 

Perinteisesti viimeisenä lomailtana

olen mennyt metsään, 

poiminut mustikat aamupalapöytään

ja kanervat maljakkoon. 

Niin tein tälläkin kertaa.

Osan kanervista vääntelin 

riidenliekojen kanssa 

ovikranssiksi. 

Eilenkin kävin metsässä. 
Osa kanervan kukista oli vaalentunut. 
Mustikat sen sijaan olivat edelleen makean napakoita. 
Puolukatkin jo punertelivat.
Metsässä mielen akut 
latautuvat nopeasti. 
Rentoutuu. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinulle!

❤❤❤

Ajatuksia kukkalaitteen takaa

Kun suru kohtaa, 

ei ole sanoja

ei viisaita ajatuksia.

Mieleen nousee paljon kysymyksiä.

Lapsella niitä nousee vielä enemmän. 

Vähitellen,

kuin varkain, 

 kysymysten rinnalle hiipii muistoja

kuin kultaamaan tämän hetken. 

❤❤❤

Sairasvuoteella häntä hoitivat viisaimmat.

Koko kesän lähellä olivat rakkaimmat. 

Niin oli päivät kuin oli voimat.

 Ylemmän tahtoon on nyt tyytyminen. 

Hän lähti. 

Hän oli onnellinen lähtijä.

Hän jätti jälkeensä kaipuun. 

Ja paljon muistoja.

❤❤❤

Appiukon muistolle tein kukkalaitteen. 

Hänen näköisensä.

Luonnollisen.

Metsien miehelle.

Siinä on

suon tuoksu, 

metsän vehreys, 

syksyn sato, 

kiitollisuus. 

Kaikista muistoista ja 

elämänohjeista kiitollisena, 

Miniäsi. 

❤❤❤

Hyviä ohjeita perinteisen hautavihkon tekemiseen löytyi 

täältä (Klik)

ja täältä (Klik).

Hiusdonitsi eli scrunchie DIY

Enpä arvannut, 

mikä oli Tyttären ompelutoive, 

kun hän kyseli aikaa pikku ompelukselle. 

"Semmoselle, minkä sää varmasti ompelet hetkessä."

Tulipa nostalginen fiilis ommella yli 20 vuoden tauon jälkeen donitseja. 

Ja onhan donitsilla mukavan rento 

sitaista poninhäntä heilumaan. 

Piti samoilla tulilla ommella 

itsellekin muutama. 

Paitsi, että enää näitä ei kuulemma sanota donitseiksi, 

vaan näiden nimi on scrunchie. 

*****

Näin teet donitsin,

siis scrunchien:

1. Leikkaa kankaasta
suorakaiteen muotoinen pala.
Ison donitsin koko on 12cmx50cm. 
Pienemmän donitsin koko on 8cmx40cm.

2. Laita kankaan oikeat puolet vastakkain. 

3. Ompele. Jätä molemmista päistä
muutama sentti ompelematta. 

4. Käännä donitsi oikeinpäin. 

5. Neulaa putken päät
oikeat puolet vastakkain ja ompele. 

6. Pujota donitsin sisälle kuminauha.
Solmi kuminauha renkaaksi.  

7. Ompele aukko umpeen
käsin tai koneella.
Donitsi on valmis.