Paistinpannun suojukset

Tänä kesänä olen ommellut 

monta pientä tarveompelusta.

Sellaista, jotka ovat jo kauan odottaneet vuoroaan. 

Sellaista, joiden valmistumisessa ei mene montaa minuuttia. 

Sellaista, joiden tekemiseen ei tarvitse kaavoja. 

Sellaista, joiden suunnitteluun ei tarvita ajatustyötä. 

Yksi näistä tarveompeluksista on 

paistinpannun suojukset. 

Kattilakaapissa etenkin paistinpannut tahtovat naarmuntua. 

Näiden suojakiekkojen avulla toivon paistinpannuille pitempää ikää. 

Tein suojukset kaksinkertaisesta joustofroteesta. 

Aiemmin tämä kangas on ollut 

tuunatun vauvamakuupussin päälyksenä. 

Helppoja ja nopeita siis:

kaksi ympyrää ja saumurilla yhteen. 

Tänään täällä on sadepäivä, onneksi. 

Sadetta ei ole saatukaan viikkoihin. 

On niin kuivaa joka paikassa. 

Onni myös siksi, 

että saan rauhassa linnoittautua 

ompeluhuoneeseen ompelemaan työkassia. 

Jos huomenna on poutasää, 

silloin taas kutsuu hillasuo. 

Hellivää heinäkuuta!

❤❤❤

Minä tein espadrillot!

Minäpä tein kengät, 

kesäiset espadrillot!

  

Muistatteko nämä Sydäntalvi-trikoon jämät 

parin postauksen takaa?

Te ette arvanneet, 

että näistä tulisi kangaskengät. 

Viime kesänä näin jonkun tehneen itse espadrillot.

Silloin hoksasin, 

että pohjiahan myydään valmiina,

ettei tarvitse tehdä kuin päälyosa itse. 

Alkoi tuntua siltä, 

että minäkin ostan sellaiset pohjat, 

kunhan ne tulevat jossain vastaan.

Sopivasti, kun verkkokauppoja silmäili, 

ja niin kohta olivatkin pohjat jo postilaatikossa. 

Mittoilin ja mallailin kaavaa

Sydäntalvi-tilkkujen päälle. 

Just ja just mahtui.

Sydäntalvi-espadrillot!

Tein kengistä kaksinkertaiset. 

Sisäpinta on Mieheni vanhaa jämäkkää farkkua, 

sellaista salaa hänen vaatekaapistaan evakuoitua. 

Kankaat ompelin kiinni pohjaan pykäpistoilla. 

Sormustintakin tarvitsin ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. 

Aika söpöset kengät tuli. 

Ja mukavan pehmoiset jalassakin.

Teepä sinäkin tämmöset! 

*****

Käyttämäni pohjalliset ovat Prymin juuttiset sandaalipohjat, 

joiden ulkopohja on kumia. 

Pohjien mukana tulee päälyosan kaavat. 

Pienen pojan kesävaatteita

Perinteiset t-paitaompelut

pitää järjestää 

joka kevät. 

Pitkin kesää sitten 

kuvailen niitä ompeluksia. 

Ja jos ompelen monta paitaa, 

se postaus ei tahdo millään valmistua. 

Taas meinasi käydä niin. 😃

Mitä sitten ompelin Viisveelle?

❤ Pitkähihaisen, 

hohtotraktoripaidan. 
Pitkähihaista tarvitsee aina. 

Ja taitaapa tämä paita olla syksynkin suosikki. 

❤ Verkkarit pienensin

L-kokoisista kirppisverkkareista. 

Isoja verkkareita löytyy kirppareilta

alle eurolla. 

Tosihalvat housut siis!

❤ Ja sitten ompelin niitä t-paitoja. 

Tukkirekka on aina varma valinta. 

Kivasti keltaiset tehosteet passaavat kuosiin, 

loistavat kilpaa auton valojen kanssa. 

❤ Yltäisiköhän tukkirekan koura

tämän puun ympäri? ❤

❤ Hellekelit ovat nyt heinäkuussa olleet hukassa, 

mutta kesäkuussa pääsi käyttöön

viime kesänä ommellut sortsit. 

❤ Liian matalasta pandasoirosta

sai t-paidan helmaa jatkamalla. 

Nyt pitäisi pikaisesti ommella

liian lyhyet kuviotrikoot paidoiksi. 

Lapset kasvavat, 

ja paidat sitä mukaa. 

Kohta ei enää jemmatut kuosit

riitä edes Kuopuksen paitaan. 

❤ Miina ja Manu-tilkkuja riittää yhä. 

Yksi kuva aina jonnekin

silloin tällöin. 

❤ Sulo-eno vei sakkinsa veneilemään. 

Mekin käytiin saaressa 

yhtenä päivänä. 

Löydettiin geokätkökin, 

joka aiemmin jäi löytämättä. 

Ja sääskiä, 

niitä oli hirmuisesti. 

❤ Viimeinen t-paita on sitten 

maatilakangasta. 

Meidän lähipelloilla varttuu vilja. 

Ja naapurin niityllä käyskentelee hevosia. 

Lehmiä ei ole enää yhdessäkään talossa tällä kylällä.

Eläinten lisäksi Viisvee tykkää isoista koneista. 

Leikkuupuimuri taitaa olla paras. 

Onneksi kuitenkaan vielä ei ole leikkuupuimurin aika. 

Se on selvä syksyn merkki. 

Nyt nautitaan tuulessa huojuvasta heinästä

ja laineen liplatuksesta. 

Auringon lämpöä toivotaan!

❤❤❤

Käytetyt kaavat:

Panda- ja maatila-paidat: 

Ottobre 3/2013 Brave Fireman, koko 110cm

Traktori-, tukkirekka- ja Miina&Manu-paidat: 

Ottobre 1/2019 Simple Bask, koko 110cm.

Metrin verran Sydäntalvea keskellä kesää

Kuosirakkaus. 

En ole ymmärtänyt sitä.

Että joku kangaskuosi on ylitse muiden. 

Että sitä hankitaan hinnasta välittämättä. 

Että sitä on pakko saada kaikissa väreissä. 

Että siihen ei raaski kunnolla saksia upottaa. 

Että sitä vain jemmaillaan hyllyssä. 

Ihastellaan ja huokaillaan. 

En ole tajunnut, 

että sellaista voi oikeasti olla olemassa. 

Että aikuinen ihminen sillä tavalla haksahtaa. 

Nyt saatan reunasta ymmärtää tunteen. 

Lomareissullani nimittäin ostin 

metrin verran Nuppu Printin Sydäntalvea. 

Vähän kuin matkamuistoksi. 

Hetken ajan kaikkia noita 

edellä lueteltuja tunteita

häivähti mielessäni. 

Siis hetken ajan. 

Ne olivat ihania tunteita. 

Kuin rakastuminen. 

Kotona kangas 

ihastutti edelleen.

Metrin pala. 

Siitä saa mukavasti 

hihattoman mekkosen, 

mielivaatteeni. 

Sitä varten sen ostinkin. 

Ompelin sen heti, 

kangas hädin tuskin ehti 

käydä esipesussa. 

Heti se pääsi käyttöönkin. 

Oikea kesäkuosi. 

Oikea kesävaate. 

Niin ihana. 

Metrin palasta jäi

mekkosen jälkeen pieniä palasia. 

Mihin ne raaskisin käyttää?

Ei ihan mihin tahansa.

Yhden lippapipon ompelin 

sukulaispikkuiselle vauvalahjaksi. 

Söpönen. 

Nipsukukkaron mallisesta palasesta

tuli tietenkin nipsukukkaro. 

Niin kaunis. 

Voisiko olla kauniimpi? 

Ihan pikkuisista tilkkusista 

tein pompuloita, 

nappeja ja 

magneetteja. 

Yhden rusettipompulankin tekaisin. 

Ja vielä sitä jäi. 

Sehän olikin riittoista metri. 

Näille soiroillekin on suunnitelma. 

Arvaapa, 

mitä meinaan näistä tehdä. 

Oikein vastanneiden kesken 

arvon pienen sydäntalvisen palkinnon.  

Ihan ei syttynyt se kuosirakkaus. 

Vieläkään.

Mutta ei se kaukana tainnut olla. 

Ihastuminen, ehkä.

Mutta se on varmaa, että

viimeinenkin tilkku käytetään

iloksi tai hyödyksi. 

❤❤❤

Käytetyt kaavat:

Mekkonen on muokattu Mekkotehtaan Ainosta. 

Lippapipon alkuperäinen kaava on Ainoan Heppu-lippis. 

Molempia kaavoja olen muokannut vuosien aikana niin paljon, 

että onkohan alkuperäisistä kaavoista mitään enää jäljellä. 

Nipsukukkarossa käytin edelleen 

Punatukan ohjetta. (Klik)

Se on ihan verraton. 

Kesäompeluksia Koulutytölleni

Kesäkuu on jo yli puolivälissä

enkä ole vielä yhtään ompelemaani

kesävaatetta vilauttanut täällä blogissa. 

Lapsille olen ommellut tarpeeseen

ja itselleni ihan iloksi ja mielen virkistykseksi.  

Kesävaate-esittelyt alkavat 

Neitosen vaatteilla. 

Moni on jo ehtinyt epäillä, 

 vieläkö hänelle äidin tekemät kelpaavat. 

Vielä. ❤

"Mulle pitäis tehdä sellainen 

olkapäät-auki-paita. 

Joku hyvän värinen, 

ei mitään kuvioita."

Käsityömessuilta hän sitten itse bongasi kankaan. 

Se oli meleerattu vaaleanpunainen yksivärinen trikoo. 

Etsittiin kaava 

ja muokattiin se omannäköiseksi. 

Röyhelöitä siihen ei saanut laittaa, 

vaikka sellaisia alkuperäisessä mallissa olikin. 

Tehtiin yksinkertainen, 

pelkistetty perusvaate. 

Kesän kynnyksellä

selasin kangaskauppojen valikoimaa. 

"Tilaapa mulle tuota vesimelonia", 

Tyttö toivoi. 

Tilasin. 

"Aika kiva kesäpaita siitä tulis, 

hihaton semmonen."

Viime kesänä ompelin yhden hihattoman, 

jota hän on käyttänyt koko koulutalven neuletakkien alla. 

Käytin samaa kaavaa, 

seuraavaa kokoa. 

"Just älyttömän hyvä!"

Omalla lomareissullani poikkesin 

reitillä olleeseen kangaskauppaan, tietenkin. 

"Ostaisinko tästä Tyttärelleni tuliaiseksi kankaan?

Voisin tehdä siitä kesäleggarit. 

Jos siis kangas kelpaa. "

Kelpasi hyvin. 

"TosiJees, 

semmoset vajaamittaiset!"

"Yritä olla nopea niitten kuvien kans. 

Nää sääsket tappaa mut!"

Kaksi kuvaa sain ottaa. 

Tämä oli toinen niistä. 

Raaps, raaps!

Toivottavasti teitä ei syö itikat 

juhannuksena!

Nautitaan keskikesän juhlasta!

*****

Pst! Alakuvassa näkyvä harmaaruudullinen huppari 

on viime kesän ompeluksia. 

Ihan suosikkivaate ollut koko talven. 

Muutkin syyskesän ompelukset ovat edelleen hittejä. (Klik)

*****

Käytetyt kaavat ja kankaat:

Pitkähihainen paita: Circus Tricks, Ottobre 1/2019, koko 152cm

- Vaaleanpunainen meleerattu trikoo on Kangaskapinasta. 

Hihaton paita: Watermelon, Ottobre 3/2013 koko 146cm

- Vesimeloni-trikoo on (muistaakseni) Kimmiltä. 

Legginssit: Vanamo, Paapiin kaavakirja, suurennettuna kokoon 150cm. 

- Kupla-trikoo on Hellinin. 

Tarviiko kesällä villaviittaa?

Aurinko hellii, 

lämmöllä lellii, 

rannalla kellii. 

Lämpimiä päiviä, 

hellesäitä, 

lippispäitä. 

Nurkissa jytisee, 

vilua tytisee, 

tuulessa hytisee. 

Kylmiä päiviä, 

sadesäitä, 

pipopäitä. 

Sellainen on Suomen kesä. 

Kesän kylmien päivien lämmikkeeksi

ja viluiltojen iloksi 

ompelin itselleni 

villaviitan

ohuesta villasta.

Helman koukerot

olin huovuttanut 

jo aiemmin talvella.

Tarkoitus oli jatkaa kiemurointia

sopivana ajankohtana. 

Nyt oli sopiva ajankohta.  

Mutta miten kävikään?

Otin viitan esille

ja sovitin sitä. 

Totesin, 

"ei enää kiemuran kiemuraa lisää".

Kiemuramieli oli väistynyt. 

 Ompelin viittaan hupun

ja kiinnittimiksi isot nepparit. 

Ai, että tuli hyvä viluisten kelien viitta. 

Ojan pientareella kukkivat kielot, 

niittyleinikit ja puna-ailakit. 

Pihaniityllä siniset lemmikit 

lainehtivat valtoimenaan. 

Kuiskivat kesää. 

Ei ole kiirettä mihinkään. 

Ja viitta lämmittää kylmässä tuulessa. 

Nautin. 

❤❤❤

Ei pöllömpää!

Kesäloma.

Ihan mahtava juttu!

Monta viikkoa ilman aikatauluja, 

ilman pakollista lähtemistä ja tulemista, 

ilman suunnitelmallisuutta, 

ilman kiirettä.

Ei pöllömpää!

 Kevät oli niin haipakkaa, 

että blogikin oli ihan 

oman onnensa nojassa. 

Tällaisia pöllöjä ompelimme 

omien kolmosteni kanssa
juuri ennen lomalle lähtemistä. 

Tämä on oli kiva pikainen lisätyö

virkattujen kirjanmerkkien ja huovutustyön jälkeen. 

Pöllöt tehtiin valmiilla kaavalla, 

mutta jokaiselle tuli ihan omannäköisensä. 

Nämä ovat minun harjoituskappaleitani. 

Valmis kaava löytyy täältä. (KLIK)

Tänä aamuna saderintama väistyi, 
aurinko tuli esille pilven takaa. 
Kuopus odottaa emoaan
jätskiostoksille. 
Nyt on sen aika!

Mukavan aurinkoista, 
sopivan rentouttavaa
kesän aikaa Sinulle!


❤❤❤