Avainnauhoja virkaten

Juuri kuluneella viikolla mietimme Työkavereiden kanssa,

milloin tulivat ensimmäiset avainnauhat. 

Työurani alussa niitä ei joka tapauksessa ollut. 

Siis silloin 1900-luvun lopulla. 

Nyt avainnauhoja on monenlaisia. 

Arkisia, mainoksellisia, 

omatekoisia, helmellisiä,

neulottuja, virkattuja, 

värkättyjä. 

Itse tein taas kaksi uutta avainnauhaa. 

Virkkasin. 

Sinisen keksin ihan omasta päästä. 

Keltaisen pompulaisen nappasin Virkkuri Nelosesta. 

Sinisen ohje meni suurin piirtein näin:

- Virkkaa sopivan pitkä ketjusilmukkarivi. 

- Palaa takaisin virkkaamalla 

ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukka, 

toiseen silmukkaan kiinteä silmukka, 

kolmanteen silmukkaan kolme pylvästä ja

neljänteen silmukkaan kiinteä silmukka. 

- Jatka tätä, kunnes koko ketjusilmukkarivi on

 neljää silmukkaa vaille valmis. 

- Virkkaa kiinteillä silmukoilla loppuihin ketjusilmukoihin

avainrenkaalle muutaman kerroksen korkuinen läpyskä.

- Aseta avainrengas läpyskän päälle ja

taita kaksinkerroin. 

- Ompele kiinni ja päättele langat.

Keltainen avainnauha on muokattu Virkkurin Pallonauhasta.

Ohjeessa käytetään paksua lankaa, joka virkataan koukulla nro 7.

Pallonauha on tarkoitettu juhlien tai oman huoneen somistukseksi. 

Ohjeessa vinkataan, että samaa tekniikkaa 

voi käyttää myös esim. rannekorujen tekemiseen. 

Minä virkkasin sen avainnauhaksi

paljon ohuemmalla langalla

ja pienemmällä koukulla.

Kaunis avainnauha menee ihan korusta. 

Siksipä niitä saakin olla monessa värissä. 

Voi valita ihan oman pukeutumisen ja fiiliksen mukaan. 

Mikä on tänään päivän väri?

Ulkona näyttää kovin harmaalta, 

mutta sisällä on valoisaa ja onnellista.

Tänään ei tarvitse avainnauhaa. 

On vapaapäivä. 

Nautitaan hetkestä!

*****

Osallistun tällä postauksella Mehukekkerit-blogin Kässävuoden muokkausmarraskuuhun. (Klik)

Käytetyt langat:

Sininen lanka: Drops Paris

Keltainen lanka: Drops Cotton Light

Montako neuletakkia on riittävästi?

Villitykset vaihtuvat. 

Oli retrovuodet.

Oli kuositunikakausi. 

Olin mekkoihminen. 

Nyt on neuletakkien vuoro.

Hihaton alusmekko, sukkikset ja neuletakki. 

Voiko olla parempaa asuyhdistelmää?

Ihan luottocombo!

Ihan parasta on, 

kun löysin niin hyvän neuletakkikaavan kesällä. (Klik) 

Enää ei tarvitse tyytyä kauppojen valikoimiin, 

vaan voin ommella neuletakin itse. 

Tein mustan neuletakin...

... ja harmaan...

.... ja vielä sinisenkin.

Montako neuletakkia on riittävästi?

Nyt ei ole muuta ongelmaa

kuin aamulla osata valita se,

 mikä on päivän väri. 

Alusmekkona kaikissa näissä kuvissa

on sama tuplaharsoinen harmaa hihaton. 

Ihan ykkösmateriaali alusmekkoon, 

vaikka ei joustakaan. 

Niin ilmava ja kevyt.

Ompelupöydällä muutama tuplaharso odottaa

alusmekoksi pääsemistä.

Tulivat postissa kuluneella viikolla.

Kunhan olisi ompeluaikaa...  

******

Kesällä testasin samaista neuletakkikaavaa

paksumpaan neulokseen. 

Vaatteesta tuli enemmän takkimainen. 

Ja vähän liian isokin, 

kun laskeutuvuus ei ole samaa luokkaa

kuin ohuilla neuloksilla.

Lisäsin tähän vaatteeseen myös taskut. 

Pidin tätä syyskesällä takkina. 

Materiaali on Noshin neulosta, 

josta kumman puolen vain olisi voinut laittaa ulospäin. 

Tai ainakin minun mielestäni.

Tästä ei tullut niin mieluisa

kuin noista laskeutuvista neuletakeista. 

Mutta eipä mitään, 

vaihtelu virkistää. 

Ihan aina ei ole sukkis-neuletakki-olo. 

Tämä on tosi kiva farkkujen kanssa. 

Ihan vasta yksi työkaveri sanoi minulle, 

ettei hän ole tuntea minua, 

kun pukeutuminen on muuttunut

niin musta-valko-harmaaksi. 

Kaipasi niitä kaikkia "ihania värejä,

joita ole monta vuotta käyttänyt".

Ajat muuttuvat. 

Ja mieli.

Ja maku. 

Mutta ihan kaikista karvoistaan ei tämäkään koira ole päässyt:

ompelin kaikkien "tylsien värien kaveriksi"

oranssit palapelileggarit. 

Just niiksi päiviksi, 

kun ei ole sukkisolo

eikä farkuta. 

Niin, ja kaivelinpa perjantaina esille jo jouluvaatteitakin, 

kun etsin ensimmäisiin pikkujouluihin tonttulakkia. 

Siellä laatikossa oli värejä ja kuoseja. 

Ihanuuksia!

Eihän nyt jouluhöpsömuori voi mustavalkoinen olla. 

Että yhden kuukauden aion jatkossakin olla värikäs. 

Ja onhan minulla harmaassa vaatearjessakin aina joku värikäs juttu. 

Esimerkiksi isot helmen pompulat

ja tai värikäs virkattu avainnauha. 

(PST! Niitä taidankin esitellä seuraavassa postauksessa.)

******

Mitäpä muuten olette mieltä, 

alkaisinko jo värkkäämään joulukalenteria, 

kun joulukuun alkuunhan ei ole enää kuin reilu kolme viikkoa?

Mitä haluaisitte kalenterista löytää, 

jos sellaisen saisin taas aikaiseksi? 

Olen tässä kahden vaiheilla, 

mille alkaisin. 

Sulosunnuntaita Sinulle

ja uutteraa työviikkoa marraskuun harmauteen!



*****

Kaavana neuletakeissa on Ottobren Melange Knit, 
joka löytyy lehdestä 2/2015.

Laatulokakuu - nyppyisestä matkamuistosta mielivaatteeksi

Matkamuisto, 

reissutuliainen. 

Minua on ajateltu matkalla,

lämmin ajatus. 

*****

Yhden käytön jälkeen 

Pojan saama tuliaishuppari 

on vähän nyppyinen, 

toisen käytön jälkeen todella nyppyinen,

pesun jälkeen ihan karsea. 

Poika sanoo, 

että nypyt tuntuvat pahalle. 

Niitä on pinnassa ja sisällä.

"Älä, äiti, hävitä hupparia, 

vaikka en pidäkään enää sitä. 

Pidän sen muistona.

Vai olikohan tää tarkoitettu koristeeksi

eikä käyttöön?"

En tykkää turhasta kaapin täytteestä. 

Pelastin matkamuistohupparin käyttöön. 

Pojan luvalla tietenkin. 

Leikkasin hupparista kuvan irti. 

Applikoin sen laadukkaalle trikoolle. 

Ompelin siitä hupparin. 

Tuli mielivaate. 


*****

Hupparista otin talteen myös hyvän nyörin kierrättämistä varten.

Muutenpa iso vaate päätyikin tekstiilijätteeseen. 

Harmittaa kyllä jätteen määrä. 

Vielä enemmän harmittaa huonolaatuinen vaate. 

Mehukekkerit-blogissa on vietetty

laatulokakuuta (Klik). 

Tämä olkoot minun laatuompelukseni. 

******

Samaiselle Pojalleni ompelin jo aiemmin syksyllä tällaisen paidan. 

Isommalle lapselle alkaa olla jo vaikea keksiä mitään jujua vaatteeseen.

Kuosikankaat kun eivät enää uppoa. 

Tämä tilkuista koostuva tähtipaita 

sen sijaan sai hyväksynnän. 

Tärkeää onkin ommella vaatteita, 

jotka pääsevät käyttöön. 
Tämän paidan idea on täältä (Klik).

Huomenna on marraskuu. 

Toivon laatukäsitöiden jatkuvan. 

Tänään sadesää vie mennessään hämärää valostuttaneen lumen. 

On juuri sopiva aika neuloa sohvan nurkassa pipoa. 

Ensimmäinen on valmis, 

toinen on työn alla. 

Nautitaan hämärästä

ja vietetään laatuaikaa

itsemme ja läheistemme kanssa!

❤❤❤

Harmaa tikkitakki

Harmaa kukkaketo, 

värikäs tähtitaivas, 

hopean kimallus. 

Tikkitakki Tytölleni. 

Perustakki pienillä yksityiskohdilla, ihan parhautta. 

Hyvin käy kengännauhat hupun nyöriksikin. 

Vetoketju heijastaa pimeässä. 

Hihansuut kimaltavat kivasti. 

 Ja suuren hupun sisään mahtuu 

villi poninhäntä. 

Pihan suuri haapa on levitellyt lehtensä pitkin pihaa. 

Voittaakohan haravointivietti käsityöinnostuksen?

Ainakin aurinko paistaa kutsuvasti. 

*****

Takin kaava on yhdistelty useammasta. 

Tähtinauhat ovat Naputiinasta. 

Kukkatikki on Halpahallin kangaskaupasta, 

samoin heijastava vetoketju. 

Kimaltava resori on Kangaskapinasta. 

Heijastinrannekkeet

Kylmä syystuuli puhaltaa 

sormikkaan varren ja 

viitan reunan välistä. 

Ranteita paleltaa. 

Neuloin ensiavuksi

rannekkeet. 

Rannekkeista tuli pimeässä heijastavat.
 Eivät nämä tokikaan heijastinta korvaa, 
mutta yllätyksekseni aika vahvasti 
heijastelevat valoa pimeässä. 
Kavennukset ja langankierrot
tekivät rannekkeista

hieman pitsimäiset.

Helpot ja nopeat neuloa
joka tapauksessa. 
Lankaakin meni vain yksi kerä.

Tänään on taas

kirpeä pakkasaamu. 
Aamuyöllä pakkasmittari on laskenut
seitsemän asteen tuntumiin.

Talvi antaa ensimerkkejään. 

Nyt on viimeistään aika kaivaa

hanskat, huivit ja päähineet esille.

Selvästi tänäänkin on rannekeaamu.

*****

Lanka: Coatsin Red Heart Reflective

Neulemalli: Suuri Käsityö 4/2015, malli 51 (säärystimet). 

Osallistun tällä neulomuksella 

Mehukekkerit-blogin kässävuoden säihkyvään syyskuuhun 

(joo, joo, on jo lokakuu!).
Kässävuosi, klik, 
jatkuu laatulokakuulla.

Aina oikein -kantapäät syyssukissa

Ihan mahtavaa, 

että parisen vuotta sitten intouduin taas 

neulomaan ja virkkaamaan. 

Nautin testata uusia helppoja malleja. 

Tämä on taas yksi sellainen.

Ensin varsi, 

sitten jalaterä

ja lopuksi kantapää aina oikein -neuleella. 

Niistäpä tulikin mukavat 

syyssukat

kumppareihin. 

Helpot ja nopeat!

******

Mallin nimi on Aina oikein -kantapäät.

Se löytyy lehdestä

Rakas villasukka

syksyltä 2017.

Nelivuotiaan syyssuosikit

Joka syksy on sama ihana 

ompeluharrastajan 

"ongelma":

tarvitsee ommella lapsille uusia,

riittävän pitkähihaisia ja -lahkeisia

housuja ja paitoja. 

Kuopuksen vaatetarvetta päivitin 

jo kesän haasteompeluksissa. 

Nyt ne ovat päässeet testiin ja tositoimiin. 

Peruspaitoja herkullisilla kuoseilla. 

Housuihin pientä ilmettä valelitsillä, 
taskuilla ja nyöreillä. 
Ja lippapipo voittaa tavallisen 6-0.
Nelivuotiaan syyssuosikit!


*****

Käytetyt kaavat:

Pitkin peltoa-paita: Dude 4/2016

Autorata ja pesukarhu-paidat: Raide 6/2012

Autot-paita: Bla bla 6/2016

Onni-huppari: Beagle boy 4/2013

Keltaiset ja siniset housut: Free Motion 4/2016

Harmaat housut: Relaxed Fit 1/2014

Pipo: Noshin Lippapipo

Käytetyt kaavat kokoa 104cm.