torstai 19. syyskuuta 2019

Virkattuja avainnauhoja




Kesälomamatkoilla
virkkuukoukku viuhui vallattomasti. 
Syntyi sopivia rimpsuloita,
avainnauhoiksi passeleita. 



Ensin virkkasin ihan mustan, 
melkein lempivärisen, 
pelkillä kiinteillä silmukoilla
pistelin menemään. 


Tekaisin jo toisenkin mustan, 
kun epäilin ensimmäisen kadonneen. 
Löytyipä karkulainen kaksonen.
Virkkailin vielä valkoisen reunuksen, 
etteivät olisi ihan samanmoiset. 


Jatkoin valkoisella.
Ensin virkkasin tutun renkulanauhan. 
Toivottavasti ei ole yhtä epäonninen kuin edeltäjänsä. 
Se kun tipahti viime talvena jonnekin
avaimineen päivineen, 
eikä ole löytynyt tähän mennessä. 



Teinpä vielä toisenkin valkoisen, 
kun sopivasti sattui netistä silmään 
uusi avainnauhamalli. 
Vähän kuin pitsinauha. 


Viimeisimpänä virkkailin vihreän renkulanauhan. 
Vihreä on minun kevät- ja kesävärini
eli tämä ei ihan hetkeen taida päästä käyttöön, 
muuta kylläpä se kevätkin vielä koittaa. 
Ja jos tämä ajankulun tahti ei hidastu, 
niin kevät on täällä ihan kohta. 


Kivannäköiset avainnauhat käyvät koruista. 
Koruista käyvät myös nämä taustajulisteen 
koukeroiset vanhat kaunokirjaimet. 
Niitä osa minun oppilaistani haluaa harjoitella
omana lisätehtävänään. 
Niillä saa kuulemma tehtyä 
hienomman nimmarin. 


Avainnauhoja on kyllä kiva virkata. 
Voisin virkata vielä pari syksyn väristä
ja vaikkapa joulunpunaisen tai -harmaan. 
Olisko sinulla vinkata mitään uutta mallia?


Kelit ovat muuttuneet kirpsakkammiksi. 
Viime yönä lämpömittariin oli kirjautunut
jo toista kertaa pakkaslukema. 
Syksy vähitelen värjää luontoa. 
Nautitaan tästä päivästä!


❤❤❤


Rinkulanauhan ohje löytyy täältä (Klik).
Pitsisemmän nauhan ohje on täältä (Klik).
Aiemmin virkkaamiani avainnauhoja löytyy
 täältä (Klik) ja täältä (Klik) ja täältä (Klik) ja vielä täältäkin (Klik). 

torstai 12. syyskuuta 2019

Uusi vanamoinen työlaukku



Ompelin itselleni uuden työkassin. 
Vanhakin oli vielä ihan hyvä, (Klik)
mutta vaihtelu virkistää. 
Jo kesäloman alussa, 
Helsingin reissulla, ostin
kankaan työkassia varten. 



Katselin kaavoja 
ja mietin mallia. 
Päädyin kaavattomaan, 
yksinkertaiseen 
olkalaukkuun. 
Helppoon siis.


Laukun koon valitsin sen perusteella, 
että mukana kannettavat mahtuvat sinne hyvin. 
Sopivan kokoisessa kassissa
 tavarat pysyvät järjestyksessä
ja "hukkaneliöitä" ei jää. 


Olkahihnaan ompelin pehmikkeen. 
Se olikin oikein hyvä oivallus. 
Laukkua on mukava kantaa, 
vaikka siellä olisi joku 
raskaampikin tavara. 



Työlaukku pääsi huilaamaan 
yhdeksi viikonlopuksi
Jyväskylään, 
kun Ystäväni Rusetiinan 
kanssa siellä vietimme rentoa
"kurkut silmillä"-lomaa. 
Totesin, 
että uusi työlaukku 
on näppärä olkalaukku 
pienelle kaupunkilomallekin. 

Vielä kaksi työpäivää
ja sitten taas rentouttava viikonloppu.

Miten tuntuu, 
että aina on maanantai tai perjantai?
Viikot menevät niin vauhdilla. 


❤❤❤

Käyttämäni kangas on on Nuppu Printin Vanamo-panamaa. 
Ompelin kassin sisään kaksi taskua:
toisen etukappaleeseen, 
toisen taakse. 





Kuvat, 
joissa itse olen mukana, 
ovat Rusetiinan nappaamia. 
Kiitos Hänelle!

❤❤❤



perjantai 6. syyskuuta 2019

Kahden sauman penaali




Minkälainen penaali sinulla on? 
Onko se pitkään palvellut
vai ihan uudenuutukainen, 
täksi syksyksi hankittu?




Minun Kummitytölläni on tällainen penaali. 
Tein sen hänelle syntymäpäivälahjaksi.
Samanlaisen voisin haluta itsellenikin. 
Tuli niin kiva.




Ompelin penaalin Käsityömessu-heräteostoksistani. 
Valkoinen ja vaaleanpunainen materiaali ovat tekonahkaa, 
sellaista nahkajäljiltemää, 
hieman joustavaa ja taipuisaa. 
Kimaltava on jotain, 
mille minulla ei ole edes nimeä. 
Sellaista ihanan kiiltävää, 
jollaisesta ainakin harakat tarinoiden mukaan tykkäävät. 




Kahden sauman penaalimalli on ollut suosittu 
viime vuosina ompelijoiden keskuudessa. 
Tällaiseen löytyy monia hyviä teko-ohjeita.
Itse käytin tätä Katkeamattoman ompeluketjun ohjetta: Klik
Ja ihan totta, 
tähän tarvitaan vain kaksi saumaa. 
On siis helppo ja nopea tehdä.




Niin, minulla itsellänihän ei ole minkäänlaista penaalia. 
Sekä kotona että töissä kynät ovat kätevästi pöydällä purkissa. 
Sen sijaan, - tosi noloa tunnustaa, - 
 mukana kulkevat kynät ovat aina laukun pohjalla irrallaan.
Niinpä haastankin itseni tekemään viikonloppuna
itselleni penaalin. 

Mitä Sinä aiot tehdä viikonloppuna? 

Toivon Sinulle rentouttavaa viikonloppua!


❤❤❤



lauantai 24. elokuuta 2019

Kämmekkäät


Pitkin kesää neuloin ja virkkasin. 
Vähitellen valmistuvat päättelytkin. 
Ja ensimmäiset kuvat. 

Minua on kovasti alkanut kiehtoa
erilaiset neulepinnat. 
Siksipä en päässyt yli 
kevään käsityölehden kämmekkäistä. 
Ne oli tehtävä.


Rikottu helmineule näyttää haastavalta, 
mutta on erittäin helppoa.
Se perustuu oikean ja nurjan silmukan 
sekä kahden erivärisen langan leikittelyyn.  


On siellä virheitäkin, 
tarkkasilmäinen huomaa.
Minua ei haittaa, 
olen neulonut neulomisen ilosta. 
Purkamisesta en niin välitä. 


Ensimmäistä kertaa tein myös 
kiilapeukalon. 
Olipa helppo ja näppärä. 


Päättelyksi tein 
muutaman kerroksen helmineuletta. 


Neuloin kämmekkäät 
ihanan pehmeästä bambu/puuvillasekoitelangasta. 
Untuvainen tunne näissä. 
Hellivät käsiä. 


Kuvailin kämmekkäät kanervanhakureissulla. 
Vähän on jo kanervien aika ohi tälle syksylle. 
Ruskaa saa alkaa odotella. 




Kaunista ja lämmintä syksyä Sinulle!


❤❤❤


Kämmekkäät on tehty
 Suuren Käsityökerhon (5/2019) ohjeella. 
Lankana on Adribriksen Bamboo cotton. 



sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kranssi kanervista




Koulun alku, kanervat ja mustikat 
liittyvät vahvasti yhteen. 
Perinteisesti viimeisenä lomailtana
olen mennyt metsään, 
poiminut mustikat aamupalapöytään
ja kanervat maljakkoon. 
Niin tein tälläkin kertaa.

Osan kanervista vääntelin 
riidenliekojen kanssa 
ovikranssiksi. 








Eilenkin kävin metsässä. 
Osa kanervan kukista oli vaalentunut. 
Mustikat sen sijaan olivat edelleen makean napakoita. 
Puolukatkin jo punertelivat.
Metsässä mielen akut 
latautuvat nopeasti. 
Rentoutuu. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinulle!

❤❤❤






tiistai 6. elokuuta 2019

Ajatuksia kukkalaitteen takaa






Kun suru kohtaa, 
ei ole sanoja
ei viisaita ajatuksia.
Mieleen nousee paljon kysymyksiä.
Lapsella niitä nousee vielä enemmän. 
Vähitellen,
kuin varkain, 
 kysymysten rinnalle hiipii muistoja
kuin kultaamaan tämän hetken. 

❤❤❤

Sairasvuoteella häntä hoitivat viisaimmat.
Koko kesän lähellä olivat rakkaimmat. 
Niin oli päivät kuin oli voimat.
 Ylemmän tahtoon on nyt tyytyminen. 

Hän lähti. 
Hän oli onnellinen lähtijä.
Hän jätti jälkeensä kaipuun. 
Ja paljon muistoja.


❤❤❤

Appiukon muistolle tein kukkalaitteen. 
Hänen näköisensä.
Luonnollisen.
Metsien miehelle.

Siinä on
suon tuoksu, 
metsän vehreys, 
syksyn sato, 
kiitollisuus. 










Kaikista muistoista ja 
elämänohjeista kiitollisena, 
Miniäsi. 


❤❤❤


Hyviä ohjeita perinteisen hautavihkon tekemiseen löytyi 
täältä (Klik)
ja täältä (Klik).


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Hiusdonitsi eli scrunchie DIY




Enpä arvannut, 
mikä oli Tyttären ompelutoive, 
kun hän kyseli aikaa pikku ompelukselle. 
"Semmoselle, minkä sää varmasti ompelet hetkessä."

Tulipa nostalginen fiilis ommella yli 20 vuoden tauon jälkeen donitseja. 




Ja onhan donitsilla mukavan rento 
sitaista poninhäntä heilumaan. 
Piti samoilla tulilla ommella 
itsellekin muutama. 

Paitsi, että enää näitä ei kuulemma sanota donitseiksi, 
vaan näiden nimi on scrunchie. 


*****

Näin teet donitsin,
siis scrunchien:

1. Leikkaa kankaasta
suorakaiteen muotoinen pala.
Ison donitsin koko on 12cmx50cm

Pienemmän donitsin koko on 8cmx40cm.

2. Laita kankaan oikeat puolet vastakkain. 

3. Ompele. Jätä molemmista päistä
muutama sentti ompelematta. 

4. Käännä donitsi oikeinpäin. 

5. Neulaa putken päät
oikeat puolet vastakkain ja ompele.
 

6. Pujota donitsin sisälle kuminauha.
Solmi kuminauha renkaaksi.  

7. Ompele aukko umpeen
käsin tai koneella.
Donitsi on valmis.