sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Avainnauhoja virkaten



Juuri kuluneella viikolla mietimme Työkavereiden kanssa,
milloin tulivat ensimmäiset avainnauhat. 
Työurani alussa niitä ei joka tapauksessa ollut. 
Siis silloin 1900-luvun lopulla. 

Nyt avainnauhoja on monenlaisia. 
Arkisia, mainoksellisia, 
omatekoisia, helmellisiä,
neulottuja, virkattuja, 
värkättyjä. 

Itse tein taas kaksi uutta avainnauhaa. 
Virkkasin. 


Sinisen keksin ihan omasta päästä. 
Keltaisen pompulaisen nappasin Virkkuri Nelosesta. 


Sinisen ohje meni suurin piirtein näin:
- Virkkaa sopivan pitkä ketjusilmukkarivi. 
- Palaa takaisin virkkaamalla 
ensimmäiseen silmukkaan piilosilmukka, 
toiseen silmukkaan kiinteä silmukka, 
kolmanteen silmukkaan kolme pylvästä ja
neljänteen silmukkaan kiinteä silmukka
- Jatka tätä, kunnes koko ketjusilmukkarivi on
 neljää silmukkaa vaille valmis. 
- Virkkaa kiinteillä silmukoilla loppuihin ketjusilmukoihin
avainrenkaalle muutaman kerroksen korkuinen läpyskä.
- Aseta avainrengas läpyskän päälle ja
taita kaksinkerroin. 
- Ompele kiinni ja päättele langat.


Keltainen avainnauha on muokattu Virkkurin Pallonauhasta.
Ohjeessa käytetään paksua lankaa, joka virkataan koukulla nro 7.
Pallonauha on tarkoitettu juhlien tai oman huoneen somistukseksi. 
Ohjeessa vinkataan, että samaa tekniikkaa 
voi käyttää myös esim. rannekorujen tekemiseen. 
Minä virkkasin sen avainnauhaksi
paljon ohuemmalla langalla
ja pienemmällä koukulla.



Kaunis avainnauha menee ihan korusta. 
Siksipä niitä saakin olla monessa värissä. 
Voi valita ihan oman pukeutumisen ja fiiliksen mukaan. 
Mikä on tänään päivän väri?
Ulkona näyttää kovin harmaalta, 
mutta sisällä on valoisaa ja onnellista.
Tänään ei tarvitse avainnauhaa. 
On vapaapäivä. 
Nautitaan hetkestä!


*****

Osallistun tällä postauksella Mehukekkerit-blogin Kässävuoden muokkausmarraskuuhun. (Klik)

Käytetyt langat:
Sininen lanka: Drops Paris
Keltainen lanka: Drops Cotton Light



sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Montako neuletakkia on riittävästi?



Villitykset vaihtuvat. 
Oli retrovuodet.
Oli kuositunikakausi. 
Olin mekkoihminen. 
Nyt on neuletakkien vuoro.
Hihaton alusmekko, sukkikset ja neuletakki. 
Voiko olla parempaa asuyhdistelmää?
Ihan luottocombo!

Ihan parasta on, 
kun löysin niin hyvän neuletakkikaavan kesällä. (Klik
Enää ei tarvitse tyytyä kauppojen valikoimiin, 
vaan voin ommella neuletakin itse. 


Tein mustan neuletakin...


... ja harmaan...


.... ja vielä sinisenkin.


Montako neuletakkia on riittävästi?


Nyt ei ole muuta ongelmaa
kuin aamulla osata valita se,
 mikä on päivän väri. 


Alusmekkona kaikissa näissä kuvissa
on sama tuplaharsoinen harmaa hihaton. 
Ihan ykkösmateriaali alusmekkoon, 
vaikka ei joustakaan. 
Niin ilmava ja kevyt.
Ompelupöydällä muutama tuplaharso odottaa
alusmekoksi pääsemistä.
Tulivat postissa kuluneella viikolla.
Kunhan olisi ompeluaikaa...  

******

Kesällä testasin samaista neuletakkikaavaa
paksumpaan neulokseen. 
Vaatteesta tuli enemmän takkimainen. 
Ja vähän liian isokin, 
kun laskeutuvuus ei ole samaa luokkaa
kuin ohuilla neuloksilla.


Lisäsin tähän vaatteeseen myös taskut. 
Pidin tätä syyskesällä takkina. 


Materiaali on Noshin neulosta, 
josta kumman puolen vain olisi voinut laittaa ulospäin. 
Tai ainakin minun mielestäni.


Tästä ei tullut niin mieluisa
kuin noista laskeutuvista neuletakeista. 
Mutta eipä mitään, 
vaihtelu virkistää. 
Ihan aina ei ole sukkis-neuletakki-olo. 
Tämä on tosi kiva farkkujen kanssa. 


Ihan vasta yksi työkaveri sanoi minulle, 
ettei hän ole tuntea minua, 
kun pukeutuminen on muuttunut
niin musta-valko-harmaaksi. 
Kaipasi niitä kaikkia "ihania värejä,
joita ole monta vuotta käyttänyt".
Ajat muuttuvat. 
Ja mieli.
Ja maku. 
Mutta ihan kaikista karvoistaan ei tämäkään koira ole päässyt:
ompelin kaikkien "tylsien värien kaveriksi"
oranssit palapelileggarit. 
Just niiksi päiviksi, 
kun ei ole sukkisolo
eikä farkuta. 


Niin, ja kaivelinpa perjantaina esille jo jouluvaatteitakin, 
kun etsin ensimmäisiin pikkujouluihin tonttulakkia. 
Siellä laatikossa oli värejä ja kuoseja. 
Ihanuuksia!
Eihän nyt jouluhöpsömuori voi mustavalkoinen olla. 
Että yhden kuukauden aion jatkossakin olla värikäs. 

Ja onhan minulla harmaassa vaatearjessakin aina joku värikäs juttu. 
Esimerkiksi isot helmen pompulat
ja tai värikäs virkattu avainnauha. 
(PST! Niitä taidankin esitellä seuraavassa postauksessa.)

******

Mitäpä muuten olette mieltä, 
alkaisinko jo värkkäämään joulukalenteria, 
kun joulukuun alkuunhan ei ole enää kuin reilu kolme viikkoa?
Mitä haluaisitte kalenterista löytää, 
jos sellaisen saisin taas aikaiseksi? 
Olen tässä kahden vaiheilla, 
mille alkaisin. 

Sulosunnuntaita Sinulle
ja uutteraa työviikkoa marraskuun harmauteen!



*****

Kaavana neuletakeissa on Ottobren Melange Knit, 
joka löytyy lehdestä 2/2015.

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Laatulokakuu - nyppyisestä matkamuistosta mielivaatteeksi




Matkamuisto, 
reissutuliainen. 
Minua on ajateltu matkalla,
lämmin ajatus. 

*****

Yhden käytön jälkeen 
Pojan saama tuliaishuppari 
on vähän nyppyinen, 
toisen käytön jälkeen todella nyppyinen,
pesun jälkeen ihan karsea
Poika sanoo, 
että nypyt tuntuvat pahalle. 
Niitä on pinnassa ja sisällä.

"Älä, äiti, hävitä hupparia, 
vaikka en pidäkään enää sitä. 
Pidän sen muistona.
Vai olikohan tää tarkoitettu koristeeksi
eikä käyttöön?"

En tykkää turhasta kaapin täytteestä. 
Pelastin matkamuistohupparin käyttöön. 
Pojan luvalla tietenkin. 




Leikkasin hupparista kuvan irti. 
Applikoin sen laadukkaalle trikoolle. 
Ompelin siitä hupparin. 
Tuli mielivaate. 


*****

Hupparista otin talteen myös hyvän nyörin kierrättämistä varten.
Muutenpa iso vaate päätyikin tekstiilijätteeseen. 
Harmittaa kyllä jätteen määrä. 
Vielä enemmän harmittaa huonolaatuinen vaate. 


Mehukekkerit-blogissa on vietetty
laatulokakuuta (Klik). 
Tämä olkoot minun laatuompelukseni. 


******



Samaiselle Pojalleni ompelin jo aiemmin syksyllä tällaisen paidan. 
Isommalle lapselle alkaa olla jo vaikea keksiä mitään jujua vaatteeseen.
Kuosikankaat kun eivät enää uppoa. 
Tämä tilkuista koostuva tähtipaita 
sen sijaan sai hyväksynnän. 
Tärkeää onkin ommella vaatteita, 
jotka pääsevät käyttöön. 
Tämän paidan idea on täältä (Klik).



Huomenna on marraskuu. 
Toivon laatukäsitöiden jatkuvan. 
Tänään sadesää vie mennessään hämärää valostuttaneen lumen. 
On juuri sopiva aika neuloa sohvan nurkassa pipoa. 
Ensimmäinen on valmis, 
toinen on työn alla. 

Nautitaan hämärästä
ja vietetään laatuaikaa
itsemme ja läheistemme kanssa!

❤❤❤

perjantai 19. lokakuuta 2018

Harmaa tikkitakki



Harmaa kukkaketo, 
värikäs tähtitaivas, 
hopean kimallus. 
Tikkitakki Tytölleni. 




Perustakki pienillä yksityiskohdilla, ihan parhautta. 
Hyvin käy kengännauhat hupun nyöriksikin. 
Vetoketju heijastaa pimeässä. 
Hihansuut kimaltavat kivasti. 
 Ja suuren hupun sisään mahtuu 
villi poninhäntä. 



Pihan suuri haapa on levitellyt lehtensä pitkin pihaa. 
Voittaakohan haravointivietti käsityöinnostuksen?
Ainakin aurinko paistaa kutsuvasti. 



*****

Takin kaava on yhdistelty useammasta. 
Tähtinauhat ovat Naputiinasta. 
Kukkatikki on Halpahallin kangaskaupasta, 
samoin heijastava vetoketju. 
Kimaltava resori on Kangaskapinasta. 





keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Heijastinrannekkeet


Kylmä syystuuli puhaltaa 
sormikkaan varren ja 
viitan reunan välistä. 
Ranteita paleltaa. 

Neuloin ensiavuksi
rannekkeet. 







Rannekkeista tuli pimeässä heijastavat.
 Eivät nämä tokikaan heijastinta korvaa, 
mutta yllätyksekseni aika vahvasti 
heijastelevat valoa pimeässä. 
Kavennukset ja langankierrot
tekivät rannekkeista
hieman pitsimäiset.
Helpot ja nopeat neuloa
joka tapauksessa. 
Lankaakin meni vain yksi kerä.


Tänään on taas
kirpeä pakkasaamu. 
Aamuyöllä pakkasmittari on laskenut
seitsemän asteen tuntumiin.
Talvi antaa ensimerkkejään. 
Nyt on viimeistään aika kaivaa
hanskat, huivit ja päähineet esille.
Selvästi tänäänkin on rannekeaamu.


*****

Lanka: Coatsin Red Heart Reflective
Neulemalli: Suuri Käsityö 4/2015, malli 51 (säärystimet). 

Osallistun tällä neulomuksella 
Mehukekkerit-blogin kässävuoden säihkyvään syyskuuhun 
(joo, joo, on jo lokakuu!).
Kässävuosi, klik
jatkuu laatulokakuulla.



keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Aina oikein -kantapäät syyssukissa




Ihan mahtavaa, 
että parisen vuotta sitten intouduin taas 
neulomaan ja virkkaamaan. 
Nautin testata uusia helppoja malleja. 
Tämä on taas yksi sellainen.

Ensin varsi, 
sitten jalaterä
ja lopuksi kantapää aina oikein -neuleella. 









Niistäpä tulikin mukavat 
syyssukat
kumppareihin. 
Helpot ja nopeat!



******


Mallin nimi on Aina oikein -kantapäät.
Se löytyy lehdestä
Rakas villasukka
syksyltä 2017.


lauantai 15. syyskuuta 2018

Nelivuotiaan syyssuosikit




Joka syksy on sama ihana 
ompeluharrastajan 
"ongelma":
tarvitsee ommella lapsille uusia,
riittävän pitkähihaisia ja -lahkeisia
housuja ja paitoja. 
Kuopuksen vaatetarvetta päivitin 
jo kesän haasteompeluksissa. 
Nyt ne ovat päässeet testiin ja tositoimiin. 


















Peruspaitoja herkullisilla kuoseilla
Housuihin pientä ilmettä valelitsillä, 
taskuilla ja nyöreillä. 
Ja lippapipo voittaa tavallisen 6-0.
Nelivuotiaan syyssuosikit!


*****


Käytetyt kaavat:

Pitkin peltoa-paita: Dude 4/2016
Autorata ja pesukarhu-paidat: Raide 6/2012
Autot-paita: Bla bla 6/2016
Onni-huppari: Beagle boy 4/2013
Keltaiset ja siniset housut: Free Motion 4/2016
Harmaat housut: Relaxed Fit 1/2014
Pipo: Noshin Lippapipo
Käytetyt kaavat kokoa 104cm.