keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Pehmoinen kettu




"Minä näin, kun kettu häntää heilutti, 
minä näin, kun kettu..."
Ihana korvamato tuli tuosta laulusta joulun alla,
kun ompelin pehmoketun Kummitytölle joululahjaksi. 


Ennen kuin käärin ketun joulupakettiin, 
kävin sen kanssa pienellä metsäretkellä. 
Kylmä pakkaslumi
ei näyttäny kettua hidastavan, 
lumi ei tarttunut edes sen turkkiin. 


Kettu kiipesi puun koloon. 
Taitaa olla rimpuilijakettu. 
Onhan tuollainen lahonnut puu 
oikein hyvä tarkkailupaikka. 
Minäkin olisin sinne tunkeutunut, 
jos olisin mahtunut. 


Vielä löytyi kohmeisia puolukoita.
Kirpeitä olivat. 
Minä maistelin niitä,
kettua ne eivät kiinnostaneet.


Tein silmät ja kuononpään käsinompeleilla. 
Korvat ja tassut tein alikeompelemalla velourista. 
Söpösen pehmeät nämä yksityiskohdat. 


Metsäretken jälkeen onkin kiva kelliä sohvalla. 
Ulkoilu niin kivasti rentouttaa. 
Kyllä siinä häntä heilahti monta kertaa. 


Tänään on loppiainen. 
Se tarkoittaa vapaapäivää töistä. 
Pakkasta on kymmenen astetta
ja luntakin sen verran, 
että pääsee hiihtämään. 
Ensin meinaan ulkoilla 
ja sen jälkeen rentoilla sohvalla, 
ihan niin kuin kettu konsanaan. 
Ruokaakaan ei tarvitse valmistaa, 
kun yön aikana hernekeitto on hautunut leivinuunissa 
ihanan pehmeäksi. 

Sopivan leppoisaa loppiaista Sinullekin!

❤❤❤

Kaava on Raili Myntin kirjasta Pehmeitä leluja. 
Isäni on sen muuten ostanut minulle kirppikseltä
joskus 90-luvulla. 
Eipä arvannut silloin, 
millainen aarre se nyt on. 
Ihan paras pehmolelujen kaavakirja!

12 kommenttia:

  1. Jopas onkin suloinen repolainen.

    VastaaPoista
  2. Vilkas ja viekas taitaa olla kettusi. Säikähdin jo toisesta kuvasta, että on raukka jäänyt käpälälautaan. Onneksi ei, olikin vain lahopuuta tutkailemassa, pentu taitaa olla vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kyllä tämä taitaa pentukettu olla. Onneksi ei mennyt käpälälautaan. Se olisi ollutkin kova kohtalo. Ei, leikkisällä päällä se oli ja kolusi kaikki kannot ja onkalot. :D

      Poista
  3. Ihana repolainen, samaa mieltä vanhoista kaavoista, aina ajankohtaisia ja varmoja. Lähdetään taivaltamaan uutta vuotta paremmalla mielellä. Irmeli

    VastaaPoista
  4. Aivan makia! <3
    Mulla nousi míeleeni, " vaan metsästä hiipi hiljalleen kettu tuo viekas ja pitkähäntäinen"; vaikka ei tämä yhtään viekkaalta näytäkään. Korvamato, nyt tiedän sen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Sainpas minäkin korvamadon Sinun laulustasi. :D

      Poista
  5. Ketulla on seikkailijaluonne ihan selvästi, mutta osaa arvostaa myös lämmintä sohvan nurkkaa. Vanhat pehmolelukaavakirjat on tosiaankin parhautta <3 Vaikka liian harvoin niistä tulee ommeltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luonteen tulkinnasta. :)
      Muutenkin minulla tulee ommeltua pehmoeläimiä harvoin. :)

      Poista