keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Treenivaatekaavojen testausta


Tiedätkö sen tunteen, 
kun etsit sopivaa kaavaa?
Kun et aina haluaisi käyttää sitä samaa, 
jolla olet tehnyt jo kymmeniä vaatteita.
Kun haluaisit vaihtelua.
Tai kun et ole koskaan tehnyt esim. treenihousuja
eikä sinulla ole edes aiempaa kaavaa, 
mitä voisit käyttää. 
Viikonloppuna testasin kahta uutta kaavaa. 
Kahta treenivaatekaavaa. 



Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
joka tuntuu siltä kuin se olisi 
toinen ihosi?
Sellaisen, joka tuntuu huipulta.
Sellaisen, joka ei tipu, 
ei valu, 
ei purista. 
Joka vain on
ja jonka olemassaoloa ei edes muista. 
Sellaiset housut tein. 


Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
jossa olo ei ole kotoisa?
Sellaisenkin tein. 
Kaikki mahamuhkurat paistoivat
Rintapoimutus ei korostanut rintoja, 
vaan rintojen alla ollutta mahapömppöä. 
Kädentieltä näkyi liivit
ja kaula-aukosta melkein napa. 
Kaventelun ja lyhentelyn jälkeen 
topista tuli kuitenkin pidettävä.


Vika ei ollut kaavassa, 
vaan siinä, 
että valitsin liian ison koon
mittauksistani huolimatta. 
Ja ehkä seuraavaan treenitoppiin en tee poimutuksia, 
vaikka ne piirroskuvassa kivalle näyttävätkin. 
Kaava kuitenkin houkuttaa minua niin paljon,
että jonain päivänä esittelen uuden treenipaidan
pienin muutoksin. 
Ja voisipa tällä kaavalla tehdä ihan normikesätopinkin. 
(Tittidii - kesä mainittu eka kerran tälle talvelle.
Se on siis tulossa.)



Mutta hei, 
miksi kannattaa ostaa yksi kaava, 
kun samalla rahalla saa koko kaavalehden?
Ensinnäkin varmuudella saa sen kaavan, 
jolle on tarvetta ja
joka tulee käyttöön.
Toiseksi yksittäiskaava-arkit ovat selkeitä, 
niissä ei mene satoja viivoja ristiin rastiin. 
Saman kaavan voi mielellään piirtää vaikka joka koossa,
niin helppoa piirtäminen on.
Lisäksi ompeluohjeet ovat lähes selkokieliset. 
Ja plussana, 
usein kaavakokoja on paljon. 

Nämä testaamani kaavat ovat 
suomalaisen PuuhakasPajan (Klik) kaavoja
Liikuttava-sarjasta. 


*****

Onnellista
Ystävänpäivää Sinulle! 

******


Ps. Ja näillä housuillahan voin osallistua Mehukekkerit-blogin (Klik
kässävuoden housuhelmikuuhun. 




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 4 - pupu velourtilkuista



Kuka se sieltä kurkkaa? 
Kuka kipittää kohti nurkkaa?
Vilahtaa vain viiksenpää.
Pian et sitä enää nää. 
Pupuhan se on, 
pupu pehmoinen.


Heilahtaa tassu, 
pullottaa massu. 
Väritys on hempeä. 
Ilme ihan lempeä.
Pupuhan se on. 
Pupu pikkuinen.


Ristissä on tassu.
Piilossa on massu.
Hymyssä suu.
Etkö kaveriksi tuu?
Pupuhan se on. 
Pupu söpönen.


Pupu kestää rutistuksen. 
Lötköt tassut puristuksen.
Pienen sänkyyn kaverikiksi,
turvaksi ja lemmikiksi.
Pupuhan se on.
Pupu peloton.


Pupulla on sydänmassu.
Hännän tupsu yhtä hassu.
Sydän kertoo tykkäyksen. 
Ilon, onnen lykkäyksen. 
Pupuhan se on. 
Pupu kultainen. 


Tammikuu on tapissa. 
Helmikuu on alussa. 
Jämäkuu se taakse jää. 
Housuhaasteet odottaa. 
(Ja muutama muukin.) 


******

Tällainen pupunen syntyi velourtilkkusten jämistä.
Näissä on paljon muistoja Ainokaisen Tyttöni pikkutyttöpäivistä. 
Osallistun tällä työllä (ehkä jo teillekin tutuksi tulleeseen)
Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. 
Helmikuussa haasteena on housut. 
Muutamat pökät on jo leikattuna. 
Kunhan vain saisin se saumurin huollosta. 



sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 3 - solmupantoja


Elämäni on solmussa. 
Ei suuressa, 
mutta pienikin hiertää
ja lanka ei kulje jouhevasti. 
Ei, ei mitään vakavaa.
Ei ylipääsemätöntä.
Kyse on vain saumurista. 
Olemme olleet erossa.
Se on ollut huoltoreissullaan jo
kuukauden verran. 


Solmut hidastavat usein elämää. 
Samalla ne pakottavat miettimään 
tekemisiä uudesta näkökulmasta. 
Keksimään ratkaisuja.


 Sitä, mitä ei ole, 
ei voi käyttää.
Sitä, mitä on, 
kannattaa nyt hyödyntää.  
Ja se on tällä kertaa
matonkuteen jämät
ja ompelukone.


Joskus solmu voi olla ratkaisu.
Vetosolmu.
Umpisolmukin. 
Nyt koristesolmu. 



Itse asiassa
nyt solmu on pääasia.
Tälle solmulle on ollut suorastaan tarvetta. 
Ehkä teen näitä vielä muutaman lisää eri väreissä.
On se vaan niin kätevä.


*****

Tein punaisen solmupannan joulun alla.(Klik)
Se on niin hyvä käytössä.
Ihan paras pääasia.
Hyvät ohjeet sen tekemiseen löytyy täältä (Klik).
Toisen solmupannanhan tein neulomalla.
Se löytyy täältä (Klik).


*****

Osallistun näillä pikkusilla käsitöillä
Mehukekkerit-blogin Kässävuoteen. (Klik)
Näihin voi käyttää trikookankaiden jämäsoiroja, 
vanhoja t-paitoja
ja matonkuteen jämiä, 
kuten itse käytin.  

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 2 - tyynyjä tilkuista



Ajattelin tehdä olohuoneen 
vanhalle ja kuluneelle sohvalle
pari uutta tyynyä. 
Teemana farkun jämät.


Sukeltelin ensin pienten puuvillatilkkujen laatikossa. 
Toiveena löytää sopivia sinisävyisiä tilkkusia
farkkukankaan kaveriksi. 
Tällaisia löysin. 
Niistä tuli mukavia muistojakin mieleen. 
Yksi on ollut Esikoisen vauvalakana. 
Toinen Miehen puhkihiutuneen paidan hiha. 
Kolmas tilkkupeiton pohjakankaan jämäsoiro.


Tein ohuelle farkkukankaalle
sydämellisen "ikkunan". 
Ikkunasta näkyy muistoja.


Ja joo, 
edelleen olen ihan ihastunut 
ompelukoneeni koristeompeleisiin. 
Eikö olekin melkein kuin 
käsintehtyjä pykäpistoja? 
Vähän vain liian tasaisia. 


Toisesta tyynystä tein farkkuisen kokonaan. 
Hyödynsin monen farkun reiden tai pohkeen.
Miten nuo farkkutilkut aina sopivatkin värinsä puolesta
 niin hyvin yhteen?
Vielä jäi farkuista jämiä toiseenkin projektiin. 
Projektiin, joka ei ole vielä edes suunnitelman asteella.


Siellä ne nyt sulassa sovussa nököttävät sohvalla
kera vanhan lumihiutaletyynyn (Klik)
ja valkoinen neuletyynyn, 
joka on peräisin Anopin virttyneestä 
neulepaidasta (Klik).



Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa
ja voimia uuteen työviikkoon!


*****

Tälläkin postauksella osallistun 
Mehukekkereiden kässävuoteen 2018. (Klik)

Ps. Omasta mielestäni 
minun paras farkkutilkkuompelukseni on tämä takki, 
kurkkaapa. (Klik)



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Jämätammikuu, osa 1 - jämistä vaatteita tarpeeseen




Tammikuu on lumikuu.
Tammikuu on hiihtokuu.
Tammikuu on jämäkuu.


Uusi vuosi, uudet haasteet. 
Löysin itselleni uuden vuoden kestävän haasteen.
Mehukekkerit-blogin Kässävuosi 2018. (Klik)
Siihen junaan hyppäsin kyytiin. 
Sopivan väljät raamit. 
Tammikuu on jämäkuu.


Joulukinkun jämät keitin lihakeitoksi. 
Joulusuklaiden rippeet taioin suklaapiirakan päälle.
Joulukilojen jämät 
- niitä olen pudotellut ladun varteen.


Ompeluhuoneessa aloitin jämätammikuun
perkaamalla kangaslaatikoita. 
Etsin sieltä jämät. 
Ne kankaat, 
joista on jo ommeltu se aiottu
Ne, joista ei tule enää kokonaista vaatetta.
Ne, joista aika ajoi jo ohi. 




Aloitin ompelemalla Kummitytölle synttärilahjaksi hupparin. 
Olin ostanut kivaa tyttömäistä kangasta lahjabodya varten 40 cm. 
Body oli ommeltu. 
Jämät jäivät jäljelle. 
Tuli kiva tilkkuhuppari. 
Takakappale on valkoinen. 


"Saisit ommella mulle yökkäreitä. 
Vanhoissa on liian pienet hihat ja jalat."
Kolmivuotiaan pyjamiin etsin jämät trikoolaatikosta. 
Tulipa riemunkirjavia. 
Varmasti näkee kivoja unia. 


Mitä haittaa, 
jos saman vaatteen kaikki resorit ovat eri väriset?
Resorin jämiä kertyy paljon. 
Just yhden hihansuuresorin kokoisia. 


Mitä haittaa, 
jos jokainen kappale on eri kankaasta?


Mitä haittaa, 
jos joka kappale on eri kangasta 
ja lisäksi vielä yksi kappale
koostuu monesta eri kankaasta?


Mitä haittaa,
jos kaavaa soveltaa sen mukaan, 
minkä pituisesti on kangasta?
Laittaa resoreilla jatkoa. 


Joustofroteen jämistä ompelin 
siivousliinoja. 
Näillä räteillä siivouskin sujuu nopeammin 
kuin vanhoilla luutuilla. 


Ompelin Neidille jumppatrikoot. 
Saman kankaan jämistä 
ompelin itselleni putkihuivin ja pipon hiihtolenkeille. 
Varapipon surautin oman leggarikankaan jämistä. 
Eipä jäänyt jäljelle niistä tilkun tilkkua.


Mahtavat hiihtokelit olleet viime päivinä. 
Ei oikein malta olla ompelukoneen äärellä.
Aamulatu taas kutsuu. 


Leppoisaa sunnuntaita
ja mukavaa uutta työviikkoa!