maanantai 23. huhtikuuta 2018

Lippapipo päähän ja menoksi!



Hei, hei kypärälakki ja toppapuku!
Tervetuloa lippapipo ja tuulitakki!
Kevät on täällä. 




"Wau, mitä rattoreita!
Nuo pääsee pahasta lällystä,
eikä ne jää kiinni.
Ja möykkysellä pellokin ne ajelee, 
että prumm prumm vaan."


"Minusta saattaa tulla isona rattorimies.
Ja saattaa tulla tukkirekkamieskin. 
Vai voiko yks mies olla kaks miestä?"




"Tukkirekat on kyllä vahvoja. 
Ne vaan sillä kouralla ottaa puita ja
siirtelee niitä kuin ne ei painais yhtää mittää.
Tuleekohan musta yhtä vahva?"



Niin, 
tummia collegehousujahan 
minä viime viikonloppuna ompelin.
Ihan niin kuin aioinkin.
Tai toiset oli mustat ja toiset turkoosinsiniset.
Ja kaulahuivinkin sain puikoille. 
Niiden lisäksi 
sain ommeltua Kuopukselle
nämä kaksi uutta kevätlakkia.
Ai että, miten ihania!
Ja taas niin mieluisia!


******


Tukkirekka-lippis on Ainoan Heppu-lippalakkikaavalla tehty. 
Se löytyy täältä kuvallisten teko-ohjeiden kanssa.(klik
Traktori-lippiksen kaavan muokkasin Noshin lippapiposta. 
Noshin kaava löytyy täältä. (Klik)





torstai 19. huhtikuuta 2018

Huhuu, huivihuhtikuu ja muut ompelukset!




Menoja ja tuloja riittää, 
mutta ompeluhuoneessa on hiljaista.
Ompelukone ja saumuri uinuvat pöydällä. 
Neulomus ei ole jatkunut viikkoihin. 
Ja virkkaus ei ole päässyt edes vielä koukulle. 
Sen sijaan hiihtokilometrejä on kertynyt 
ja lumikengät ovat tallanneet 
hassuja "ankanjälkiä" pitkin hankia. 
Auringosta ja hyvästä seurasta olen nauttinut
viikonloppu toisensa jälkeen. 
Ja viikot ovatkin sitten sujahtaneet nopeasti
töissä ja rästillisissä kotihommissa. 
Käsitöille ei ole ollut aikaa.

Mehukekkerit-blogin huivihuhtikuukin 
kolkuttelee jo puolessa välissä.
Aioin osallistua joka kuukausi. 
Joo, ja aion edelleen osallistua.
Ihan itseni ja innostukseni vuoksi.
Huivisuunnitelmakin on, 
mutta en ole ihan varma,
valmistuuko se tälle huhtikuulle.


Se on kuitenkin varmaa, 
että huivihuhtikuultakin tulee merkintä.
Sain minä pari huivia tehtyä. 
Tarpeeseen. 
Katsohan vaikka.
 Putkihuivi Kuopukselle
maailman ihanimmasta Ryhmä Hau-kankaasta. 
Ja itselleni hiuspanta mustavalkoisesta ruudukosta. 


Putkihuivi tulee mukavasti ihan kankaanjämistä. 
Tässäkin on kaksi saumaa takana, 
kun ihanuustilkut olivat pienen pieniä. 
Vuoriksi valikoitui saman sävymaailman tähtikangas.


Samasta kankaasta tein jo aiemmin 
Kuopukselle unelmien synttärilahjapaidan. 
Sellaisen peruspaidan, 
joka aina laitetaan päälle, 
jos se on puhtaana. 
Sanoinko jo, 
etten ihan hirveästi itse tykkää 
tämän näköisistä kuosikankaista, 
mutta lapsi rakastaa tätä. 
Jostain kumman syystä. 


Itselleni tein hiuspannan. 
Muutaman timantinkin laitoin. 
Pieni sädehtiminen päivittäin on hyväksi jokaiselle. 


Tämmönen panta on kyllä kätevä 
kaikkina bad hair- päivinä. 
Pysyy hiukset pois silmiltä
ja pieni sähköisyyskään ei häiritse.


Ai, että!
Viime lauantaina sain ommella tällaisesta kuosista. 
Ihan herkku!
Sisko oli voittanut tätä jostain arvonnasta. 
Lupasin ommella hänen pienelle Prinsessalleen jotain söpöä. 
Tein tunikan ja kesäleggarit. 
Sydämiä ja kukkia,
kaikkien prinsessojen suosikkeja. 


Näistä tuli niin suloiset ja sopiva kevätfiilis, 
etten melkein malta odottaa seuraavaa viikonloppua. 
Olisi niin kiva surauttaa muutama kesäkampe. 
Tai itselle kevättunika. 
Mutta ei, 
arvatkaas mitä mulla on ohjelmassa?
Poikien mustia collegehousuja. 
Miten ne ei innosta yhtä paljon kuin kevätkuosit? 


*****


Tuleehan tänäänkin aurinkoinen päivä!
Hymyillään kilpaa sen kanssa. 




lauantai 31. maaliskuuta 2018

Pääsiäiskanat



Kaa kaa, 
milloinkas kana munii?
Katsotaanpa aamuin illoin. 
Kaa kaa, jospa löytyis silloin.



Kaa kaa, 
muniiko kaikki kanat? 
Avaako ne vain munimishanat? 


Kaa kaa, 
mahan alla hautoo,
piiloon sujauttaa. 
Kyllä varmaan löydät, 
jos kanan alle kurkistat. 


Kaa kaa, 
milloin kana munii?
Illan hämyssä 
vai aamun kähmässä?
Sopivassa saumassa 
pyöräyttää munasen, 
välillä pienen, 
välillä suuren suklaisen. 


Kaa, kaa, 
niin jännittää hirmuisesti,
riittääkö munia ihan maanantaille asti?


*****

Täällä aurinko on paistanut taivaan täydeltä
ja hiihtokelit ovat olleet ihan parhaimmat.
Tällaiset kanaset kuitenkin ehdin ompelemaan. 
Kaavan löysin kivasta askartelublogista. (Klik)
Nopeat ja helpot. 
Nautitaan olosta ja elosta.
Onnellista pääsiäisen aikaa!


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Palmusunnuntaiaamuna



Palmusunnuntaiaamu. 
Lunta satelee, 
sitä on varmaan pian metri
tällä satelutahdilla.
Aurinko on pilven takana. 
Narsissit toimittavat auringon virkaa.


Eilen oli tarkoitus ommella kanoja, 
mutta enpä ehtinyt korjausompeluksia pidemmälle.
Illalla kaivelin kaapista pupun pussit.
Aina ne ilostuttavat yhtä paljon. 


Meidän pääsiäisperinteemme.
Joka aamu saa etsiä, 
mistä korvat pilkahtavat. 
Pupu on niin kekseliäs piilottaja.
Tein näihin työohjeet muutama vuosi sitten. 
Ne löytyvät täältä. (Klik)



Hauskoja virpomareissuja Virpojille!
Onnellista pääsiäisen aikaan Jokaiselle!




keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Voiko alusvaatteet tehdä itse?


Ensin ompelin pojille pitkiä kalsareita, 
sellaisia litsillisiä,
vuosia sitten. 
Sitten tehtailin boksereita.
Boksereita seurasi Neidin pikkarit.
"No, etkö osaa ommella miesten koossa boksereita,
jos kerran poikien kokoisia tulee kuin liukuhihnalta?"
Ja niinpä viime syksynä mieskin sai omatekoiset alushousunsa.
Itselle en vain ole osannut niitä tehdä. 
Lauantaina haastoin kuitenkin itseni. 
Päätin ommella itselleni pikkarit.
Tai kahdet.



Löysin ilmaisen alkkarikaavan.  (Klik)
Tulostin sivut ja teippailin yhteen.
Piirsin sopivan kaavakoon, 
leikkasin kankaat
ja ompelin. 
Parissa tunnissa homma oli hoidettu alusta loppuun. 
Kaavasivulta löytyy myös kuvalliset ohjeet pikkareiden ompeluun.


 Ensimmäiset pikkuhousut tein kaavan mukaan, 
koossa m, 
joka vastasi mittataulukon mukaan kokoani. 
Jouduin kuitenkin pikkusen kaventamaan sivusaumoista. 
Kavennuksen jälkeen housujen istuvuus oli mainio. 


 Tein samalla vauhdilla toisetkin. 
Toisiin housuihin kavensin hieman etukappaletta. 
Näin sivusauma siirtyi vähän etukappaleen puolelle. 
Lisäksi paloittelin etukappaletta sen verran, 
että sain somisteeksi pitsikangasta. 
Ihan huvikseen,
näön vuoksi. 


Vyötärölle ja jalanteille
käytin jemmasta löytyneitä pitsikuminauhoja. 
Purnukoita penkoessani tajusin,
että minullahan joustavia pitsinauhoja 
pienen pikkuhousutehtaan tarpeen verran. 😄


Nyt kun alusvaatetehdas on pyörähtänyt käyntiin, 
samoilla tulilla voisin testata rintaliivikaavaakin, 
jonka sain ompeluystäväni kasaamasta joulukalenterista. 
Kalenterista paljastui myös iso määrä liivitarvikkeita, 
joten suurin este liivien tekemiselle on vain aloittamisen vaikeus.


Kaikenlaiset vinkit liivien tekemiseen ovat tervetulleita. 
Lisäksi jos tiedossasi on hyviä, ilmaisia alusvaatekaavalinkkivinkkejä,
ilolla niitä tutkisin. 
Kelpaa niin aikuisten kuin lastenkin kaavat.
Taisin innostua aihepiiristä. 
Innostupa sinäkin. 
Tämä kaava ainakin oli helppo ja nopea!


*****

Aurinkoista pakkasaamua!
Täällä pakkanen on yöllä käynyt taas 28 asteessa, HRRR!
Onneksi aurinko lämmittää jo niin paljon, 
että päivällä vesi tippuu räystäältä. 
Sieltä se kevät tulee...

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Peruspaitapuuhissa



Peruspaita.
Sellainen tavallinen, 
joka puetaan päälle
tavallisena arkipäivänä.
Sellaisia ompelin 
Tokaluokkalaiselle,
kun kaikki 
(oikeastikin kaikki!)
entiset olivat jääneet pieniksi.


Ensiksi yhdessä valittiin kankaat.
Sitten minä jatkoin leikkaamalla, 
saumuroimalla 
ja ompelemalla. 
Välillä sovitettiin, 
tarkistettiin hihan pituus 
ja helman mitta. 
Yhden lauantain urakka!


Jalkapallopaidasta tuli
peruspaidoista peruspaidoin,
hihansuu- ja pääntieresorillinen. 
Se on meidän Koulupoikiemme suosikki.
Arvaa miksi?
Ei nouse hihat, 
kun kiireessä pukee ulkovaatteet päälle. 


Kaarapaitaan tein nappilistan. 
Nappilistat ovat Kuopuksen suosiossa.
Arvaa miksi? 
Tietää, 
kumpi puoli tulee eteen. 
Tokaluokkalaisella ei ole enää sitä ongelmaa, 
mutta antaahan nappilista kivaa ilmettä. 
Ja niitä on niin mukava värkätäkin. 
Ei ollenkaan vaikea.
Oletko kokeillut?


Pingviinipaitaan tein 
limittäinmenevän,
hieman v-aukkoisen pääntien.
Se on minun suosikkini.
Arvaa miksi?
Resoria ei tarvitse mitata
eikä passuuttaa. 
Ei muuta kuin saumuroi paikalleen
pikkusen resoria venyttäen
ja ylimääräinen resoripätkä katkeaa automaattisesti, 
kun pääntieympyrä sulkeutuu. 


Pingviinikankaan olin tilannut Nuorimmaisen paitaan.
Eihän se sitten riittänytkään 140-senttiseen. 
Piti itse piirrellä pieni lisätilkku hihaan, 
että sai vaatteen tehtyä. 
Viivoja ja geometrisiä kuvioita, 
samaan henkeen kuin pääkangas.

Tarkoituksellista jipottelua tällä kertaa
on kahdesta resorista koottu hihansuu. 
Monesti olen tehnyt näin, 
että saan tuhottua tilkkuja. 
Nyt tein siksi, 
että se näyttää hyvälle. 


Kultavalkoraidalliseen paitaan leikkasin eteen kuvioita
puhkihiutuneen karttapaidan selkäpuolelta.
Selässä kangas oli ihan uudenveroista.
Ensin liimasin kuvion 
kaksipuoleisella liimakankaalla etukappaleelle. 
Lopuksi kiinnitin reunoista suoralla ompeleella.


Jos ei muuta, 
niin reipasta yleisilmettä peruspaidalle
antaa kankaan väristä poikkeava tikkauslanka. 

Että ei muuta kuin sur rur....
tänään taidan ommella nuppupeittoja. 

Reipasta viikonloppua! 


*****

Ps. Osallistun tällä postauksella Mehukekkerit-blogin 
paitamaaliskuuhun. (Klik)


*****

Paidat on tehty koossa 140cm ja 
pohjakaavana käytetty Paapiin Myyryä. 



maanantai 5. maaliskuuta 2018

Ryppyvarsisäärystimet


Minusta on tullut 
säärystinihminen. 
Mukavasti lämmittävät
mekko-leggari-naista.
Niitä pitäisi nyt saada lisää.
Kaikissa väreissä.

Olympialaisten aikana sain neulottua nämä. 
Ryppyvarsisäärystimet.





Nyt on takana olympialaiset.
Ja talvilomakin. 
Ajatukset kääntyvät kevääseen,
vaikka lunta on pitkästi yli säärystimen varren. 
Vielä ei vesi tippase räystäältä, 
mutta sen aikakin on kohta. 




Aamuisessa neulatyynyarvonnassa. 
onni suosi Leaa, 
joka toivoi ranneneulatyynyä. 
Onneksi olkoon! 😊
Laitapa, Lea, yhteystietosi sähköpostiin. 






keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Neulatyynyjä


Talviloma, 
se on täällä,
mahtavaa!

Ja arvaas, 
kuka myös?
Siivouskärpänen.
Iiik, iso IIK!
En halunnut sitä tälle lomalle kaveriksi.
Huidoin sitä lätkällä. 
Hosuin pois. 
Välillä se lentelikin tiehensä, huh!
Kunnes se pisti äkkiarvaamatta. 
Tuli siivouspakkomielle. 

Siivosin neulatyynyt. 
Miten yhden sisuksiin oli uponnutkin 
 vuosien aikana
niin monta silmäneulaa?
Lähes kaksikymmentä. 
Mietinkin joku viikko sitten, 
että kuka ne on kaikki lainannut. 


Aurinko ne oli nielaissut. 
Se on tämän neulatyynyn nimi. 
Tein sen jo vuosia sitten. 
Se on kuin koru. 
Tai koriste-esine.
Tässä kohtaavat Arabian Aurinko
ja Metsovaaran Joiku. 



Aurinko sai kaverikseen Leppiksen 
parisen vuotta sitten. 
Tytär on tehnyt tämän tokaluokkalaisena 
minulle äitienpäivälahjaksi. 
Niin tärkeä kapine, 
täynnä lämpimiä ajatuksia. 


Uuden ompelukoneen myötä menetin 
kesällä ompelukoneneulatyynyn. 
Vanhassa oli nimittäin sellainen 
magneettinen neulajemma
koneen kyljessä. 
Uudessa sellaista ylellisyyttä ei ollut. 
Niinpä joku aika sitten 
tein koneneulatyynyn.  
Niin kätevä, 
kun ommellessa irrottaa neuloja työstä,
voi tökkiä suoraan tyynyyn ne. 


 Ja on minulla vielä toinenkin uusi neulatyynykaveri. 
Pitkän ajan haaveilun tulos: ranneneulatyyny. 
Tämän neulatyynyn ylivertaisuudesta olin kuullut jo vuosia sitten, 
mutta en vain saanut sitä tehtyä.
Ihan mahtiskaveri kaavojen neulottamisessa kankaalle
ja ympäri ompeluhuonetta hääräämisessä, 
kun Aurinko ja Leppis eivät pysy mukana. 
Tämä olisi korvannut koneenkylkineulatyynynkin, 
jos olisin sen aiemmin tajunnut. 


Silmäneulat, 
terävät ja tylpät, 
sekä hakaneulat
ovat parkissa neulakirjassa. 
Ikivanhassa, 
vanhemmassa kuin Aurinko. 
Ihan ompelu-urani alkumetreillä tehty.
Hyvä ja käyttökelpoinen edelleen. 



Neulatyynyfiiliksissä tein lahjaneulatyynynkin. 
Se meni Armaalle Siskolleni. 
Aurinkoista kevättä Hänelle! ♥ 

Ja Sinulle!♥
Millaiselle neulatyynylle Sinulla olisi tarvetta? 
Voisin tehdä yhden lahjaksi Sinulle, 
jota arpaonni suosii. 
Vaihtoehdot ovat ranne-, koneenkylki- tai perusneulatyyny. 
Toiveita muodosta ja väristäkin saa esittää.
Arvonta-aikaa on tämän lomaviikon loppuun.

ARVONTA SUORITETTU!
Onni suosi tällä kertaa Leaa, 
joka toivoi ranneneulatyynyä. 
Onneksi olkoon!
Otathan, Lea, sähköpostilla yhteyttä. 😊

*****

Pst! Toivon, että se suriseva siivouskärpänen on nyt mennyt menojaan. 
Ihan ei riittänyt pelkkä neulatyynyjen perkaaminen. 
Vähän piti siivota ompeluhuoneen laatikoitakin, 
sekä laskut ja tärkeät paperit
Niin ja viimeiset joulukoristeet. 
Ihan totta!




torstai 22. helmikuuta 2018

Kuudet housut päivässä


Sauma silloin, 
toinen tällöin
arki-iltana töiden jälkeen. 
Housut, kahdet housut,
kuudet housut
vapaalauantaina. 



Ompelin itselleni tunikoiden ja mekkoloiden kaveriksi
farkkuiset ja palloiset leggarit. 
Ihan vain siksi,
että ne tuntuvat hyville jalassa. 

Koulutytölle hurautin kahdet housut, 
vaaleansinifarkkutrikoiset ja mustat. 
Lahkeet sopivan napakat ja kaaritaskut edessä, 
muuta niissä ei saa olla. 

Taaperopoika kasvaa sitä vauhtia, 
että vanhat housut alkavat olla caprimitassa. 
Kuopuksella edelleen on hyvän housun vaatimuksena
taskut ja narut. 
Olisi muuten paljon nopeampaa ommella, 
jos ei tarvisi noiden narujen ja reikien kanssa värkätä.



Narut aika usein leikkaan trikoon reunasta. 
Esipestyt trikoot usein rullautuvat. 
Sen rullaosan leikkaan nyöriksi. 
Pääsenpäs rullautuvasta hukkapalasta näppärästi eroon!


Koko matkalle en monestikaan enää laita nyöriä, 
vaan suurinosa vyötäröstä on kuminauhalla.
Ompelen siis kuminauhan päihin trikoonyörijatkot. 
Pujotan kuminauhanyöriyhdistelmän nyörikujaan.
Ompelen kuminauhan muutamalla pistolla kiinni 
housuihin takaa keskeltä ja 
edestä molemmilta puolilta
siitä kohtaa, 
missä kuminauha vaihtuu nyöriksi. 


Tällä kertaa innostuin laittamaan nappejakin. 
Ihan vain huvikseen. 
Kädet taskuun ja poseerauksia, 
kiitos!


Pst! Ja kuten voit arvata, 
Taaperon housut olen kierrättänyt vanhoista 
isompien lasteni joustofroteepöksyistä.
Siksi niissä on lahkeissakin saumoja. ☺

*****

Osallistun tälläkin postauksella Mehukekkerit-blogin 
housuhelmikuuhun. 
Sehän oli Kässävuosi2018 teema. (Klik)
Maaliskuussa ommellaankin sitten paitoja. 
Aion heti ensi viikon loman alussa ommella
pari paitaa Tokaluokkalaiselleni. 
Ihan tarveompeluksia nämä minun juttuni. 
Pikkusen otin jo paitojen ompeluun varaslähtöä, 
kun Taaperon oli kiire saada 
Ryhmä Hau-kangas vaatteeksi. 





keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Treenivaatekaavojen testausta


Tiedätkö sen tunteen, 
kun etsit sopivaa kaavaa?
Kun et aina haluaisi käyttää sitä samaa, 
jolla olet tehnyt jo kymmeniä vaatteita.
Kun haluaisit vaihtelua.
Tai kun et ole koskaan tehnyt esim. treenihousuja
eikä sinulla ole edes aiempaa kaavaa, 
mitä voisit käyttää. 
Viikonloppuna testasin kahta uutta kaavaa. 
Kahta treenivaatekaavaa. 



Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
joka tuntuu siltä kuin se olisi 
toinen ihosi?
Sellaisen, joka tuntuu huipulta.
Sellaisen, joka ei tipu, 
ei valu, 
ei purista. 
Joka vain on
ja jonka olemassaoloa ei edes muista. 
Sellaiset housut tein. 


Tiedätkö sellaisen vaatteen, 
jossa olo ei ole kotoisa?
Sellaisenkin tein. 
Kaikki mahamuhkurat paistoivat
Rintapoimutus ei korostanut rintoja, 
vaan rintojen alla ollutta mahapömppöä. 
Kädentieltä näkyi liivit
ja kaula-aukosta melkein napa. 
Kaventelun ja lyhentelyn jälkeen 
topista tuli kuitenkin pidettävä.


Vika ei ollut kaavassa, 
vaan siinä, 
että valitsin liian ison koon
mittauksistani huolimatta. 
Ja ehkä seuraavaan treenitoppiin en tee poimutuksia, 
vaikka ne piirroskuvassa kivalle näyttävätkin. 
Kaava kuitenkin houkuttaa minua niin paljon,
että jonain päivänä esittelen uuden treenipaidan
pienin muutoksin. 
Ja voisipa tällä kaavalla tehdä ihan normikesätopinkin. 
(Tittidii - kesä mainittu eka kerran tälle talvelle.
Se on siis tulossa.)



Mutta hei, 
miksi kannattaa ostaa yksi kaava, 
kun samalla rahalla saa koko kaavalehden?
Ensinnäkin varmuudella saa sen kaavan, 
jolle on tarvetta ja
joka tulee käyttöön.
Toiseksi yksittäiskaava-arkit ovat selkeitä, 
niissä ei mene satoja viivoja ristiin rastiin. 
Saman kaavan voi mielellään piirtää vaikka joka koossa,
niin helppoa piirtäminen on.
Lisäksi ompeluohjeet ovat lähes selkokieliset. 
Ja plussana, 
usein kaavakokoja on paljon. 

Nämä testaamani kaavat ovat 
suomalaisen PuuhakasPajan (Klik) kaavoja
Liikuttava-sarjasta. 


*****

Onnellista
Ystävänpäivää Sinulle! 

******


Ps. Ja näillä housuillahan voin osallistua Mehukekkerit-blogin (Klik
kässävuoden housuhelmikuuhun.