perjantai 22. syyskuuta 2017

Sulkia peitossa




"Löysin aarteen, 
löysin sulan. 
Sillä on joutsen lentänyt
ja jos löydän monta sulkaa, 
minäkin saatan päästä lentoon."

Näin pieni poikani suunnitteli vuosia sitten. 
Nyt suunnitelmat ovat muuttuneet.



Minullakin oli suunnitelma.
Suunnittelin tekeväni sulkapeiton
Poikani sängyn päälle. 
Suunnittelin puolitoista vuotta. 
Aina vain joku toinen työ ajoi ohi. 
Välissä jo toivoin, 
että hyvin suunniteltu 
olisi puoliksi tehty. 
Mutta nyt ei kyllä sananlasku 
käynyt toteen. 




Nyt se työ on kuitenkin valmis. 



Eikä siinä itse työssä sitten mennytkään 
kovin monta päivää, 
vaikka työ keskeneräisenä 
odottelikin viikkoja. 
Ensin se odotteli uutta ompelukonetta. 
Sitten se odotteli sopivaa työaikaa. 


Poikani on luonnonlapsi, 
hän rakastaa luonnossa liikkumista, 
tietää siitä paljon, 
opettaa minuakin. 
Siksi valitsin väreiksi sinistä, vihreää ja ruskeaa. 
Niitä värejä luonnossa on aina. 
Pohjakankaaksi löysin jäisen harmaan. 


Kankaista löytyy
kukkia, lehtiä, 
kaarnaa, käpyjä,
kiviä, pilviä, 
sydämiä. 
Rakkaudesta luontoon. 


Peiton nurjapuoli on 
sinipohjaista tähtikangasta.
Ihan kesätaivaan sinistä.

"Voiko, äiti, tähdet laskea?
Onko kaikille tähdille nimet?
Minä tiedän ainakin 
Otavan, Pikkukarhun, Isonkarhun
ja Siriuksen."
Saunan jälkeen takaportailla istuessa
iltapimeässä tähdet näkyvät hyvin.


"Kaikki koostuu hiukkasista, 
semmosista hippusista, 
ettei niitä välttämättä edes näe. 
Tiesitkö äiti?"

Niillä hippusilla kanttasin peiton reunat. 


Tikkausompeleet ovat kuin aaltoja kotijärvellä. 
Lempeitä, eteenpäinvieviä,
keinuttavia, 
unettaviakin. 


Sängyn päällä on myös Suomi. 
Tein sen aiemmin, 
silloin kun aloittelin tätä sulkapeittoa. 
Muistatko vielä? (Klik)
Tein sen tämän peiton ylijäämäsoiroista.


Tuli nätti peitto. 
Olen tähän oikein tyytyväinen. 
Seuraavana on tilaus Tyttären päiväpeitteeseen. 
Millaisen tekisin? 
Tällä hetkellä siinä sängyssä on 
peitteenä Muistojen peitto (klik),
mutta Neito ottaisi sen mielellään 
torkkupeitoksi
ja haluaisi jonkun uuden sängyn päälle. 
Minkälaista tilkkukuviota suosittelisit?


*****

Lopuksi muutamia kuvia 
peiton valmistumisvaiheista.






Idean tähän sulka-tilkkupeittoon 
löysin inspiroivasta Pomada-blogista. (Klik)
Alkuperäinen malli on täältä. (Klik)
Tällä työllä osallistun Kangaskorjaamolla-blogin 
Suomi 100-käsityöhaasteeseen, 
jossa syyskuun teemana on Luonto. (Klik)

(Tulipas siihen monta klikkausta ☺)





sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Perusvaatteita viitosluokkalaiselle pojalle



Hihat liian lyhyet, 
kyynärpäässä reikä
lahkeet puolitangossa, 
polvet puhki.


"Ompelenko uusia vai
 käydäänkö ostamassa?"

"Ompele,
 jos sulla on sopivaa kangasta.
Ja jos ehdit.
Ja jos sua huvittaa."




Kangaslaatikkojen uumenista Poika valitsi paitakankaiksi
jalkapallot, jääkiekkoilijat ja tähdet.
Minä valitsin tiipiin,
ja se hyväksyttiin. 



Jalkapallopaitaan testasin
uuden ompelukoneen kirjaimia. 
Yksiväriset hihansuut 
ja pääntieresori saivat 
tähdellisen tikkauksen.



Tiipii-paidan kaveriksi löytyi jemmasta
upea tiilenpunainen joustocollege. 
Ihan ei ole varmuutta vielä,
hyväksytäänkö näitä koulukäyttöön, 
mutta lauantaina kotikäytössä oikein makiat.



"Minkälaiset sinusta on hyvät taskut?"

"Semmoset, ettei se typerä taskupussi 
tuu juostessa ulos ja
että tavarat pysyy siellä kunnolla."

"Tee semmoset, 
mitä monesti oot teheny, 
missä se tasku on housuissa kiinni. 
Se on just paras!"



Muuten housujen pitää olla 
ylhäältä jonkin verran väljät, 
mutta lahkeista aika suorat ja kapeat. 
Ei missään tapauksessa resoria lahkeensuissa. 
Ja mieluiten mustat tai tummanharmaat.
 Ja joustavat aina. 



Jääkiekkopaita pääsi ensimmäisenä testiin. 
Pelaajia riitti etukappaleeseen ja hihoihin.



Takakappaleen yhdistelin tähtisoiroista. 
Sitä mitä ei voi piilottaa, 
sitä pitää korostaa:
tikkasin resorien värisellä langalla
yhdyssauman päältä. 


Pitkospuilla viimeisenä kävellessäni
katselin perhettäni. 
Hymyilytti.  
Vain pojan lippis 
ja miehen fleecetakki
olivat tehdastekoisia. 
Kaikki muut näkyvät vaatteet olivat
valmistuneet kotimme vintillä
minun käsieni kautta. 
Saatoin olla pikkuisen ylpeäkin. 
Onnellinen ainakin.


Tänä viikonloppuna ei ole ompelukone 
laulanut kuin muutaman sauman. 
On ollut vieraita, 
on ollut syyspuuhia, 
on ollut menemistä ja tulemista. 

Ehkä alkavalla viikolla valmistuu 
kuitenkin viikkoja keskeneräisenä ollut tilkkupeitto
ja saattaapa virkkuukoukulta tipahtaa 
avainnauha ja toinenkin. 
Semmosia siis seuraavalla kerralla. 

Sulosunnuntaita!
Täällä se on sateinen. 
Nautitaan yhdessäolosta!



*****

Käytetyt kaavat:

* Paitojen pohjalla on Paapiin Myyry,
 koossa 140cm, 
joka on pidennetty kokoon 146cm. 
* Housujen pohjalla on Ottobren Grey Marl Jogger, 
koossa 140, 
joka on pidennetty kokoon 146cm. 


tiistai 5. syyskuuta 2017

Kanervakranssi


Syyskuu. 
Kirpeät aamut, 
usva viljapellon yllä.
Päivällä aurinko vielä korkealla
lähes sinisen taivaan laella.
Ilta pimenee varhain, 
ennen kuin ehdit vuoteeseen. 


Arki rullaa taas sujuvasti.
Läksyjä ei kyseenalaisteta.
Hoitoaamuja vastaan ei kannata taistella. 
Arkirutiineista pidetään kiinni. 
Loma on enää muistoina 
ja voimavarana.


 Marjapensaat notkuvat marjoista, 
syksyn sato kypsyy kasvimaalla,
vilja kellastuu, aaltoilee.
Kaikessa tuntee,
näkee, kokee,
haistaa
syyskuun.


Syyskuun kunniaksi tein 
ulko-oveen 
kanervakranssin. 
Heleän ja herkän. 



Aurinkoisen suloista syyskuuta!
Näistä päivistä kannattaa nauttia.