sunnuntai 20. elokuuta 2017

Saisko olla hilloja, mutta apajaa en kerro...






Millainen on suomalainen?


Suomalainen poimii hilloja,
vaikka ei niistä niin tykkäiskään. 
Suomalainen kiertelee suolla, 
vaikka keltaiset aarteet ovat harvassa.
Hän kehuu, 
miten paljon on niitä saanut.
Varmasti enempi kuin kaveri. 
Saahan suomalainen suurempia kalojakin
kuin toinen suomalainen.



Parhaimpia marjapaikkojaan 
suomalainen ei paljasta. 
Ei varsinkaan hilla-apajia. 
Ei edes sille ystävälle, 
jolle kerrotaan kaikki. 
Vaikenee, 
kiemurtelee
tai vastailee ympäripyöreästi,
jos joku rohkenee kysyä, 
mistä poimit.


Suomalainen on ahkera. 
Hillasuon lisäksi hän uurastaa
töissä pitkän päivän,
remontoi illalla kotona
ja kuokkii lomalla mökillä.
Suomalainen ei osaa olla oikein jouten. 
Joutilaisuus on laiskuutta
ja laiskuus on aina pahaksi. 
Suomalainen tykkää työstä, 
vaikka aina odottaakin jotain lomaa. 


Suomalainen tykkää suon tuoksusta, 
metsän huminasta ja
laineiden loiskeesta.
Suomalainen tykkää luonnosta. 
Se kaupunkisuomalainenkin, 
joka inhoaa hyttysiä,
kavahtaa käärmeitä
ja pelkää eksymistä. 
Hänkin menee luontoon vähintään juhannuksena. 
Johonkin järven rannalle mökkeilemään.


Suomalainen rakastaa puita.
Saattaa halaillakin niitä. 
Puut voimaannuttavat. 
Puille voi kertoa salaisuuksia, 
ne eivät varmasti kerro niitä eteenpäin. 
Eikä suomalainenkaan kerro. 
Paitsi joskus vahingossa.


Suomalainen luottaa suomalaiseen. 
Suomalainen suosii suomalaista. 
Suomalainen voittaa aina.
Saappaanheitossa, 
eukonkannossa, 
suopotkupallossa.
Mutta ei Euroviisuissa, 
ei missikisoissa, 
eikä oikein enää keihäässä 
ja hiihdossakaan
- paitsi jos tulee pöljä päivä.


Hillareissulla suomalainen tarpoo hyllyvässä suossa. 
Muuten suomalainen haluaa seisoa 
molemmat jalat tukevasti maassa. 
Suomalainen tykkää sopivan kokoisista saappaista. 
Liian suuria saappaita hän pelkää. 
Hän ei halua liikaa vastuuta.
Eikä nielaise kerralla paljon uutta.
Suomalainen antaa mielellään vastuun 
toiselle suomalaiselle.


Suomalainen haluaa aina 
mustaa valkoiselle, 
ennen kuin hän uskoo. 
Mutta mustavalkoinen hän ei ole. 

Suomalainen ei halua poiketa massasta, 
mutta silti hän laittaa oranssit helmet kaulaan,
ettei olisi justiinsa niin kuin kaikki muut.


Suomalainen on seurallinen erakko.
Suomalainen viihtyy hyvässä seurassa.
Parasta seuraa on usein kuitenkin oma seura. 
Itsekseen on niin mukava puuhastella.
Ei tule riitoja eikä erimielisyyksiä. 
Niistä hän ei tykkää. 
Suomalainen rakastaa rauhaa.


Suomalainen kulkee kädet taskuissa. 
Se on rentoa. 
Rento on hyvä tyyppi.
Ja sellainen suomalainen haluaa olla.


Ja on suomalainen uteliaskin, 
mutta sitä hän ei tunnusta. 
Ihan pikkusen kiinnostaa naapurin tekemiset.
Ihan pikkusen ohikulkijat. 
Ihan pikkusen työkaverin verotiedotkin. 
Jos ihan pikkusen kurkkaa, 
niin ei kai se haittaa.
Ei sitä tarvi tunnustaa, 
että on kurkannut.


Salaiselta apajalta suomalainen poimii 
kaksi ämpäriä hilloja. 
Hykertelee tyytyväisenä.
Tarjoaa sitten niitä ystäville,
niille parhaimmille.
Suomalainen on vieraanvarainen. 
Onneksi sinne suomalaisen suolle 
ei osunut tänäkään kesänä kukaan toinen, 
että on mistä tarjota. 


Nyt en ole ihan varma,
kirjoitinko siitä suomalaisesta, 
jonka sinä tunnet. 
Se saattoi olla juuri se toinen suomalainen, 
jota sinä et tunne, 
mutta minä tunnen. 
Suomalaisia kun on niin monenlaisia. 


*****


Hillahulluutta ja muuta suomalaista luonnetta
halusin kuvata näillä rennoilla ompelemillani hillavaatteilla. 

Näitä kaavoja käytin:
- Oma mekkoni: Mekkotehtaan Aino hihattomana, koossa M
- Onniliinin paita: Paapiin Myyry, koossa 98cm.
- Onniliinin housut: Oma kaava, koossa 98cm, 
kierrätetty aikuisten collegehousuista.
- Onniliinin pipo: Oma kaava

Molemmat hillakankaat ovat Paapiilta.



Osallistun tällä jutulla Kangaskorjaamolla-blogin 
elokuun haasteeseen (Klik), 
jossa aiheena on suomalainen luonne. 




22 kommenttia:

  1. Onpas herkullinen hillakuosi! Ja herkulliselta näyttää ämpärinkin sisällöt, tälle suomalaiselle kyllä hillat uppoaa 😉 Hauskasti taas kirjoitit. Näitä sinun juttujasi on mukava lukea. Kivat nämä suokuvatkin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eerika! Kyllä ne hillat minullekin maistuvat - ja hyvin maistuvatkin. Minun mieheni vaan hillasuolla huokaisi monta kertaa: "Kyllä näitä poimis, mutta kuka nämä syö?" Hän ei itse niistä välitä. :)

      Poista
  2. Ihana juttu. ;) Ja supersuloisia hillakuteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin olen tähän kuosiin aivan ihastunut. :)

      Poista
  3. Kyllä me tunnetaan sama suomalainen :) Varsinkin se joka on vieraanvarainen. Olipa kiva lukea tarinasi tyypillisestä suomalaisesta. Ja nämä Paapiin kankaat ovat kyllä menneet minulta aivan ohi, hienoja kuoseja ja sopivia kaikenikäisille. Olipa kiva, kun taas lähdit mukaan #suomi100_käsitöihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta on kiva, että Paapii on tehnyt tämmösen kuosiparin. Toinen sopii hyvin lapselle ja toinen aikuiselle. :) Oli mukava taas osallistua haasteeseen. Olen vastaamaan siihen aina just oikeaan aikaaan. Aina tällai kuun loppupuolella tuntuu, että mitähän sitä seuraavassa kuussa keksii. Tässä vaiheessa pää tuntuu ihan tyhjälle, mutta sitten se ajatus kummasti kirkastuu, kun h-hetki alkaa lähestymään. :)

      Poista
  4. Kivasti kirjoitettu suomalaisuudesta, minäkin tunnen samoja. Kyllä tuota suomalaisuutta on paljon jäljellä, vaikka monet vuosikymmenet ovat kuluneet välimerellä ja kotikielikin on vaihtunut. Mukavaa istua aamulla rappusilla maitokahvin kanssa ja nauttia olosta kissa vieressä. Suomalaisena nautin luonnosta, saan asua maalla, suurempien kaupunkien meno on hyvinkin kaukana.
    Kauniit kuvat suolta ja varmasti maistuva hillasaalis, meille lakkaa vain likööri pullosta. Aurinkoista loppukesää. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on, Irmeli, niin hauskaa, kun aina kommentoit sieltä kaukaa. Mitenkähän olet tänne blogiini alkujaan tupsahtanut vierailulle? Varmasti sitä vuosien saatossa monet suomalaisuuteen kuuluvat asiatkin muuttuvat, pehmenevät, loivenevat, kun asuu siellä etäällä. Mahtavaa, että sulla on siellä kaunis luonto ympärillä ja kaupungin häly vähän kauempana. :)

      Poista
  5. Nyt täytyy tunnustaa että kirjoitit niin kivasti (ja tutun tuntuisesti :)), että minä en oikeestaan nyt edes huomannut mitä olit ommellut, kun teksti vei niin mukanaan :D. Eli pieni hetki...

    No joo, siellähän oli aivan ihanan pirteä pojan asu, housujen väri ihan herkkuakin herkumpi! Omakin mekkosi oli tosi kaunis, jotenkin ajattoman oloinen tuo "aikuisten" kuosi, varmasti paljon löytyy käyttöä tuolle mekolle. Hillat ovat hyviä, mutta oma suosikkimarjani on kyllä joku toinen ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Krista! Meilläkin on viime aikoina kiistelty parhaan marjan tittelistä. Kyllä lakka on kuningatar, vaikka tuore mansikka ja vadelmakin ovat ihan verrattomia, rapsakasta mustikasta puhumattakaan. Se on siis minun mielipiteeni. Lapset ja mies ovat vähän eri mieltä. :)

      Poista
  6. Olipa mukaansatempaavaa kerrontaa 😍 Minä tunnen ja tunnistin samat tyyppisuomalaiset kuin sinäkin. Ehkä meissä kaikissa on palanen molempia, ainakin tiukan paikan tullen. 😉 Vaikka täytyy kyllä sanoa, etten eläissäni ollut niin toisiaan kyräileviin naapureihin törmännyt kuin silloin, kun mieheni kotipitäjään tutustuin. Tuntui kuin hilla-aikaan ylimmistä ystävistäkin olisi tullut pahimpia vihollisia! Onneksi välit tasaantuivat aina hilla-ajan mentyä menojaan. 😊

    Oletpa sinä ommellut jälleen kivoja vaatteita niin itselle kuin lapsille. Hillakuosi on niin herkullinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru, eikö olekin ihan ihmeellistä tuo hillakyräily. Tiedän sitä niin paljon omassa lähipiirissäni, että ei voi kuin ihmetellä. Vaikka en minäkään ihan parhaita apajia raaski kenellekään kertoa. ;) Minä kans ihastuin tuohon hillakuosiin. Varsinkin tuo mustavalkoinen kuosi on ihan super. Ja toki tuo hillanvärinen valkopohjainenkin on silmäämiellyttävä. :)

      Poista
  7. Minunkin piti palata kuviin uudelleen, kun uppouduin niin mukaansa tempaavaan pakinaan suomalaisesta. Piti ihan miekkonenkin pyytää kuuntelemaan. Vedessä silmin nauroin, toinenkin myhäili. Todettiin, että on sinulla kyllä hyvin kynä hallussa.Kyllähän tämä kirjoitus pitäisi saada jonnekin Suomi 100 kilpailuun, varmasti mainetta ja kunniaa tulisi. Tai vähintään pakinaksi lehden palstalle. Kyllä moni suomalainen aamukahveja hörppiessään itsekseen hörähtelisi, jäyhememmälläkin vilahtaisi suupielessä hymy. Kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa. Itsensäkin.

    Ompelukset jälleen kerran nättejä. Vaatteiden käyttäjinsä näköisiä. Suomalainen voi tosiaan ihan pikkuisen erottua joukosta, mutta sillai sopivasti. Näin tuumalee myös Rusetiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, Rusetiina, voin melkein kuvitella miekkosesi myhäilyn. :) En taida tekstiä kuitenkaan mihinkään kilpailuun laittaa, vaan ihan vaan tänne sen kirjoittelin itseni ja kurkkijoideni iloksi. Kovasti täällä odottelen ompelullista tapaamistamme noin kuukauden kuluttua. Mitä sitä sitten ommeltaisiin? :)

      Poista
  8. Olipas ihanaa tekstiä ja hyvin osuvaa 😃

    Kyllä saitkin ihanan mekon itsellesi Paapiista ja poikakin pirteän asun 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kanneli! Sun innostamanahan minä tuon oman kankaani ostin. Olipa kiva kohdata siellä. :)

      Poista
  9. Tää oli niin huippu, niin huippu:D Piti ääneen välillä oikein nauraa, niin osuvasti olit kuvaillut suomalaista luonnetta. Tuli anoppini mieleen..tässä eräs päivä paasasi kun joku oli käynyt keräämässä HÄNEN kanttarellit, salainen paikka oli siis paljastunut:D
    Niin ja ne ompelemasi vaatteet..hetkinen, pitää selata uudestaan:)
    Siis täähän on ihan uskomatonta, hilla kuosit! On kyllä tosi hienot asut teillä kummallakin. Ja noin mahtavan saaliin saitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa... kanttarellien kanssa on varmaan sama kuin hillojen. :D Mä voin niin kuvitella sun ja anopin välisen keskustelun. :D Kai hän vielä oikein painotti sitä, että just HÄNEN paikka oli käyty tyhjentämässä. :D

      Poista
  10. Olipa kerrassaan hauska juttu ja kivoja kuvia. Taitaa olla vinha perä tuossa tarinassasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kokemuksen syvällä rintaäänellä kirjoitettu. :D

      Poista
  11. Hauskasti kirjoitettu. :D Tunnistin myös tuon suomalaisen. Ja ihanat nuo vaatteet, etenkin oranssit housut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo oranssit pökät on kyllä makiat pikkumiehelle. :)

      Poista