lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulua odotellessa



Kalenterin luukkuja raotellaan, 
päiviä lasketaan,
jännitetään, 
joulua odotellaan. 



Adventin aika.



Mökissä leivotaan, 
torttuja ja piparkakkuja. 
Tuoksuu herkulliselle,
maistuu makoisalle.






Ja mitä? 
Varmasti näin oikein!
Sen täytyi olla Tonttu.
Se kurkisti ikkunan alareunasta
ja hävisi yhtäkkiä kuin oli tullutkin. 






Luonto harsoutuu valkeaan peittoon.
Hei, leijailkaa, te pienet hiutaleet.





Koti pukeutuu jouluun. 
Punaista, ruskeaa, vihreää,
kultaa ja kimallusta.
Norsukin on juhlapuvussaan. 





*****


Pikku Akka on joulutuulella, 
tiedossa on adventtiarvontoja. 
Joka sunnuntai jouluun asti on arvonta.
Tämä on kiitokseksi Teille, 
jotka olette olleet mukana tällä blogimatkalla.
Mukana ovat siis kaikki uskolliset kurkkijani, 
jotka ovat julkisessa lukijapaneelissani. 
Mukaan olen kirjannut myös kaikki 
viime kesän tai kuluneen syksyn aikana 
juttujani kommentoineet kävijät. 
Automaattisesti
Jos joku haluaa arvonnan aikana 
tulla mukaan, 
niin sydämellisesti tervetuloa!




*****



Lisäksi tulee arvonta myös 
jouluaatolle, 
mutta se palkinto on vielä puikoilla. 




*****

Lumihiutaleet on leikannut
Pikku Akan Ihanainen Sisko. 
Hän on luvannut leikata
seitsemän hiutaletta kolmannen sunnuntain arvontaan. 
Kiitos Siskolle!


Odotellaan joulua!
Tunnelmoidaan ja nautitaan!






torstai 21. marraskuuta 2013

Tuletko ystäväksi minulle?



Viime joulun alla
Tonttupoika 
 tarkkaili tupaamme.
Kynttilänvalossa, 
hämärässä, 
aamusta iltaan. 
Teki merkintöjään
ja taas tarkkaili. 
Mahtoi olla Tarkkailijatonttu.


Joululahjaksi Tonttupoika sai liivin. 
Mökin Akan virkkaaman
purkulangoista rakkaudella nyhertämän. 


Hymy kareili Tontun suupielissä,
parran uumenissa. 


Joulu meni. 
Tonttu piiloutui omaan kesäpiiloonsa. 



Tuli kesä.

Tuli syksy.

Pikku Akan ompeluhuoneessa kone hurisi. 
Eräänä päivänä puusohvan nurkkaan oli ilmestynyt
Tonttuneiti.
Tarkkasilmäinen, lettipäinen
ja kiltinoloinen.


Tyylikkäältä vaikutti.
Helmet oli kaulassaan, 
rimpsuhuivi hartioillaan
ja villahousut jalassaan.


Pitsiäkin oli pipon reunassa, 
hameen helmassa ja
hihansuissa.
Hieman hienohelma, 
arvelin.


Yksin istui, 
katseli mökin menoa. 
Tarkkaili kouluunlähtöjä, 
töistätuloja,
iltahässäkkää
ja aamukiireitä.

*****

Eräänä iltana, 
kun Akka oli melkein jo nukahtanut,
kuului kuiskaus:
"Tuletko ystäväksi minulle?"
 Aamulla näimme,
Tonttuneiti oli saanut 
ystävän. 


Nyt Mökin menoa 
tarkkailee kaksi.
Mikään ei jää varmaan näkemättä.




*****



Mökissä on alkanut joulunalusaika. 
Talvivaloja on sytytetty,
lumihiutaleita on leikattu ikkunaan, 
lahjoja on ommeltu
ja jouluarvontaakin uskollisille blogikurkkijoille luvassa. 
Nautitaan tästä pimeästä alkutalvesta
kynttilöiden pehmeässä valossa. 









lauantai 9. marraskuuta 2013

Villasta verhoksi, liinaksi ja tontuksi




Joskus on hyvä ottaa aikaa 
ihan vain itselle. 
Itseä varten. 
Miten se onkin niin hankalaa 
pienten lasten äideille?


Kolmen lauantain verran 
sain nauttia villan rentouttavasta vaikutuksesta.
Olin ilmoittanut itseni huovutuskurssille. 


*****

Ensimmäiseksi työksi 
vapaalankahuovutin verhon 
käytävän ikkunaan. 
Kotona virkkasin verhoon tankokujan
ja ompelin sinne tänne pieniä kimaltavia helmiä, 
kuin jääpisaroita. 
Kimaltavat kauniisti,
kun valo sopivasti sattuu niihin. 






*****

Toisena työnä huovutin valmiista villalevyistä 
pyöreän pöytäliinan. 
Neulahuovutin koristeeksi pieniä tähtösiä. 
Tuli joulunnäköinen.





*****

Joulunnäköinen. 
Sitä on tämä tonttukin. 
Sen neulahuovutin 
kaksipalloisen lumiukonmuotoon 
leikatun superlonin päälle. 



*****

Tonttu on jo hetken tarkkaillut
Punaisen Mökin elämää 
keittiön sivupöydän nurkassa. 
Neitivekaran syntymäpäivän kunniaksi
laitoin valokranssin huopapitsiverhon kaveriksi
samaan ikkunanurkkaukseen.
Se antaa pehmeää valoa
hämäriin aamuihin ja iltoihin. 
Kranssin neuloin 
pörrölangasta ja paperinarusta
pari syksyä sitten.




Tästä alkaa jouluun valmistautuminen. 
Nautittavaa kiirettä ja tohinaa!





keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pehmoja sairaalaan

Olla lapsi, 
olla sairaana,
olla sairaalassa, 
ehkä juuri jouluna. 

Siksi minä päätin osallistua 
Suomen Suurimpaan Joululahjaan. 
Kampanjan aikana käsityön harrastajat
ompelevat, neulovat ja virkkaavat pehmoja, 
jotka toimitetaan ennen joulua sairaaloihin. 
Pehmot jaetaan joulun aikaan ja sen jälkeen 
lapsipotilaille.

Päätin ommella muutaman pehmon. 
Kissoja ja leijonia. 
Pehmeitä ja rutistettavia.


Lohduksi.
Turvaksi.
Iloksi. 









Nämä pehmot lähtevät Keski-Suomen Keskussairaalaan.

Haluatko sinäkin osallistua?
Vielä ehdit mukaan. 
Voit kurkata kampanjan sivulle tästä (klik).

Pehmojen lisäksi monet sairaalat ottavat vastaan
ihan pienille sairastajille nuppupeittoja. 
Niitäkin ehtii vielä ommella ennen joulua. 
Nuppupeittohaastetta voit käydä katsomassa täältä (klik).

Näiden pehmojen kaava on kirjasta
Raili Myntti: Pehmeitä leluja.