maanantai 23. syyskuuta 2013

Pipopäät metsäretkellä















Retkellä naapurimetsässä,
pieni nuotio, 
makkarat, mehua ja mansikka-puolukkapiirakkaa.
Hyppelyä kiveltä toiselle ja ruuduissa.
Punaista, keltaista, oranssia, ruskeaa, vihreää  
- luonnon väri-ilottelua.
Mustaa, pinkkiä, keltaista
- uusien pipojen testausta. 



Pipot on ommeltu omalla kaavalla.
Heijastinosat on tehty heijastinliivin heijastenauhasta.




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuormaajan kaverina mopo-mopo-mopo



Minulle syntyi kesällä idea.
Se idea syntyi tehdastekoisesta vaatteesta.
Näin vaatetangossa vaatteen, 
jossa oli kuva, 
jollaista halusin itsekin kokeilla. 
Oikeastaan en muista edes, 
mikä se kuva oli, 
muistan vain sen, 
miten se oli tehty.

Se oli kuin applikaatio. 
Mutta ei kuitenkaan tavallinen applikaatio.
Ei minipalojen leikkelyä,
ei pikkupiiperrysten tikkausta,
vaan suuria viivoja, 
suurpiirteisiä, 
vauhdikkaita.

Kokeilen!


*****


1. Otetaan värityskirjasta kuva. 


2. Ommellaan kuvan päältä.


3. Revitään paperi pois. 


4. Vahvistetaan ompeleita 
ompelemalla lisää.


5. Leikataan ylimääräiset kankaat 
reunoilta pois.


6. Ommellaan paita valmiiksi.


7. Aletaan tehdä töitä 
kauhakuormaajan kaverina.


8. Selästä voi opiskella liikennemerkkejä


*****


Kuormaaja haluaa kaveriksi mopon. 
Moposta haaveilee Koululaisvekara.





Vekara pelaa sulkapallotennistä
ja laulaa:
"Ei mopot pärrää
ilman ärrää,
ei olis jännää 
ilman ännää."


Selvästi tyytyväisiä kaikki 
Kuormaajakuski,
Mopomies
ja 
Pikku Akka.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Nukenrattaille uusi mekko



Kotileikki, nukenhoito, 
kahvinlaitto
- neitivekaran mielileikkejä.
Nukenrattaat, paljon leikityt
ovat rikki.
Kangas on kulunut puhki
ja kumilenkit katkenneet.
Vauvan ei ole niissä turvallista istua, 
saattaa pudota,
jos ei osaa istua ihan paikallaan.




Rattaat tuotiin ompeluhuoneeseen.
"Jospa äiti korjais.
Siinä tarvitaan vaan pikkusen kangasta 
ja vähän ompelua."

Valitsin kankaaksi kirppikseltä löytyneen 
Ikean kankaan palan.
Mittoilin, leikkasin kankaan,
ompelin, virittelin. 
Tällainen siitä tuli.


Kuomun reunaan ompelin
alavaran pallokangastilkuista.
Kiinnitin sen viidellä 
rengasnepparilla.


Somisteeksi laitoin reunaan 
ihanaista pinkkiä pitsiä.


Kuomu kiinnitetään runkoon
keltaisilla kumilenkeillä. 
Kone ei suostunut niitä ompelemaan
-jostain syystä.
Niinpä suihkin ne käsin 
ja vieläpä laitoin napin koristeeksi, 
ettei harakanvarvaspistot paista silmään.


Myös helmaosa sai pitsiä
ja napit koristeeksi.
Reunat kanttasin 
valkoisella ja vaaleanpunaisella.


Turvavyön ompelin pallotilkusta
ja kanttinauhan pätkistä.


Vanhoja solkia löysin 
kiinnipitimiksi ja kiristimiksi.
Napinkin laitoin.


Kyllä nyt vauvan on taas turvallista ulkoilla.


 Leikki voi jatkua.


Ja totta,
siihen tarvittiin vain pikkusen kangasta
ja vähän ompelua.
Suurin osa on suloista suunnittelua. 




Ps. Jostain syystä nyt nukenvaunutkit ovat matkalla ompeluhuoneeseen.
Tilkkuvakasta kuulemma löytyy niin nättejä kankaita, 
että joulupukin kirppikseltä löytämät vaunutkin saisi 
päällystää uusiksi. 






lauantai 14. syyskuuta 2013

Hau-hau-haukkuuko puudeli?



Salaiset ompeluystävät sain, 
yhteistä lapset ja punainen koti vain. 
Puudelikangasta kaikille pala, 
siitäpä nyt ommella ala. 


Jokainen päättää mökin taikoa, 
vauhdilla täytyy tehdä, eikä vain aikoa.
Kaksi tuntia aikaa, 
ompeluterapian taikaa. 


Pala puudelia, 
tähteä enemmän, 
ruskeaa, punaista
ja nauhaa valkoista.
Siinäpä se,
lähtötilanne. 


Sakset suihkaa, 
tilkut löytää paikkansa,
koira kurkkaa kopistansa,
kuva pian valmistuu,


Hiha, hiha, 
maha ja selkä,
käännös, käännös, käännös
ja kaulus.
Paitahan siitä tuli!



Päivän tullen paitaa soviteltiin
ja sopivaksi todettiin. 













Paidan kaava löytyy Ob 3/2013, 
koko 104cm.
Puudelikangas on nettiputiikki Viljamin Puodista.




sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Unelmana lämmin hupparitakki



"Äiti, 
onko olemassa semmosta hupparia, 
ettei tarvis laittaa pään yli?
Jos semmonen on, 
voikko sää mulle semmosen ommella?

Se sais kaiken lisäks olla lämmin, 
että sillä tarkenis aamulla 
eskarissa rimpuilla ja kiikkua.

Ja ei se haittaa, 
vaikka se olis jottai ihanaa kangasta, 
vaikka vaalianpunasta.
Se ois mun unelma."




Tänään aamukävelyllä 
vedettiin vetoketju kiinni unelmasta 
ja...


...hypittiin puiden välissä...


...nuuhkittiin syksyä...


...kuunneltiin metsän äänimaisemaa...


...etsittiin ruskalehtiä...


ja kerättiin niitä talteen.


Yhtään ei palellut, 
kun velourisen unelman 
vuorina on pehmeä verkkarikangas.






Hupparin pohjana on kovasti muokattu "Kukkahuppari"-kaava, 
joka löytyy Ob 3/2003.
Housut ovat Saimit, joiden kaava löytyy Ob 1/2009.
Pipo on perinteisestä neliöpiposta muokattu. 


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Yllätyskaava ja vastoinkäymisiä



Perjantaiaamu. 
Yllätyspaketti taas avattavana. 
Toivoin kauniita nappeja ja nauhoja.
Sainkin kaavan!

Siihen pitää tutustua, 
sitä pitää muokata, 
sen avulla pitää tehdä vaate.

Se on paitakaava,
tunikakaava,
hupparikaava.


****

Kangaslaatikoita pengottuani totean:
"Vekaroille löytyy vaikka mitä,
Pikku Akalle ei sitten mitään."

Tyydyn tilanteeseen,
mutta en jätä vastaamatta haasteeseen.

Näillä mennään:




Saan itseni mitattua, 
kaavan muokattua,
kankaan leikattua
ja 
ompelemisenkin aloitan, 
kunnes näen jotain, 
mitä en toivoisi näkeväni....




....reikä keskellä kangasta,
keskellä etukappaletta.
Ihan raivostuttaa!
Pakko keksiä jotain.




Pitsikuminauha pelastaa.
Ompelen.
Sovitan.
Ompelen.
Sovitan.
Hmmm...
Mieletön kaula-aukko. 
Teinköhän jonkun leikkausvirheen?
Aivan liian iso.
Tuleekohan tästä mitään?
Pakko korjata jotenkin. 




Teen kaula-aukkoon kaksinkertaisen kaarrokkeen. 
Aika hyvä, etten sanoisi.
Taidan suorastaan tykätä tästä uudesta pääntiestä.
Hykertelen jo. 




Hihansuihin ompelen vielä pieniä nappeja. 
Punaisia sinisellä langalla. 



Tästä tuli työpaita.
Tällä on hyvä leikkiä väristä.
"Se, kenellä on punaista, 
saa mennä viisi tipuaskelta eteenpäin..."




ps. Tätä kaavaa käytän tulevaisuudessakin.


Kaava on tilattu sikasäkissä-periaatteella
Linnel Handmade -nettikaupasta.