perjantai 14. huhtikuuta 2017

Munankuorista mosaiikiksi




Keltainen aurinko, 
ilo ja valo.
Vihreä ruoho,
vehreys ja voima. 

Kevät, 
se on täällä. 







Pääsiäisen aika.
Keltaisia tulppaaneja ja narsisseja, 
kuin pieniä aurinkoja. 
Vihreä rairuoho, 
toivo ja tuoksahdus kesästä.


Pääsiäisen iloa ja valoa, 
sitä toivon Sinulle!


*****

Kuvissa on munankuorimosaiikkikurssilla
askarreltu tarjoilualusta. 
Pohjana on puulevy, 
jolle mosaiikki on tehty 
ihan tavallisista munankuorista. 
Mukava tekniikka, 
jonka materiaalit eivät paljon maksa
ja homman osaa ihan kuka tahansa. 

Kiinnostuitko?
Tarvitset pohjalevyn (esim. puuta ja pahvia), 
munankuoria, liimaa (minulla Erikeeper), 
värejä (minulla peitevärinapit), 
lakkaa ja hiomapaperia.



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Villaa seinälle maakuntalaulun tahtiin



"Maa ponteva Pohjolan äärillä on."
Lapsuuteni ja nuoruuteni kotiseutu.
Aikoja sitte sieltä lähin
mutta oululaisuus ei lähe musta mihinkää,
vuosienkaa päästä. 


Iso puu ei vähälä juurru uuteen maahan
ja outoon maaperrään.  
Vuosien saatosa sitä kuitenki
on oppinu pysymää pystysä
tuulesa ja tuiskusa.
On oppinu olemaa keskisuomalaine,
olemaa osa ympäristyä, 
ja nauttimaanki olostaa.


Sillon tällön joku huomauttaa mun puhheesta.
Että puhun ouvosti.  
Ei haittaa!
Oikiastaan tosi hyvä, 
että äitinmaijossa opittu puhe ei oo menny hukkaan. 


Silti mää tein huovutuskurssilla seinätekstiilin, 
jonka innottajana on mun nykysen 
kotipaikkani kotiseutulaulu. 



"Männikkömetsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,"



"ah, polut korpia kiertävät, kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!"


 
"Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,"



"vuorien huippujen kauneus ylhä,
ah, kotiseutua muistoineen."



"Syntymäpaikka kun on sydän Suomen
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens' elon huomen,
tänne ma toivon hautanikin.
 
Täällä on naapuri heimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah, tänne on kaipaus kerta,
täällä on kaikki, mi kallista on!"


Keski-Suomi on nykyisin kotini, 
- ihana koti onkin -
mutta mieleltäni ja sydämeltäni 
olen aina oululainen. 



*****

Osallistun tällä työllä Kangaskorjaamolla-blogin 
koko Suomen juhlavuoden kestävään käsityöhaasteeseen. 
Huhtikuun teemana on oma maakunta. 
Käypä kurkkaamassa haastetta (Klik)
ja lähde mukaan. 

Huovutetun seinätekstiilin koko on noin 60cmx110cm.






sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Toiset tossukat



Joulun alla tein tossukat itselleni.
Ne ensimmäiset. (Klik)
Neiti toivoi itselleen samanmoisia. 
Ostin langat, annoin ohjeen ja puikot.
Jospa hän neuloisi itse.
Muutama kerros valmistui.
Sitten tyssäsi, 
into lopahti. 

Ensin keskeneräinen odotteli 
keittiön pöydällä,
sitten ompelupöydällä. 
Jospa äiti jatkaisi...

Yhtenä iltana laiskotti kaikki.
Silloin oli tossukoiden vuoro. 
Nopeasti valmistuivat.
Pesukone huovutti hyväksi. 






Tossut odottavat sängyn vierellä. 
Niihin on kiva upottaa unilämpöiset varpaat
ja tassutella portaat alas aamupalalle.


*****

Ohje on Lankamaailman sivulta. 
Todella helppo ja nopea. 
Kokeile vaikka itse. 
Se löytyy siis täältä (Klik)


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Koruja kevääksi


Kevään  merkkejä on jo vahvasti ilmassa:
valoisuus aamulla ja illalla,
lumen muuttuminen loskaksi,
paikoin sulaneet tiet, 
lintujen laulu, 
tulpppaanit,
korukurssi. 

Korukurssi on mielenkiintoinen ja jännittävä. 
Koskaan et kurssin alussa tiedä,
millaisia koruja saat tehtyä kahden päivän aikana. 


Aloitin pinkeistä puuhelmistä
ja rautalankakoukkujen vääntämisestä. 
Hidasta hommaa!
Meinasi hermo mennä
tällaisella kiirehtijällä, 
mutta kannatti pinnistellä,
keskittyä ja väännellä.


Mitä muuta sitten tein?
Ruusuhelmet, 
joissa on punertavan ruskeita
ja valkeita luumaisia muovihelmiä. 
Nämä menevät lahjaksi.


Itselle tein samaa sarjaa olevat
ruskeasävyiset helmet. 


Näistä tuli sitten todelliset kesähelmet.
Ruohonvihreää ja voimakasta punaista,
kuin Äidin kukkapenkki.
Lisäksi hopeisia kukkasia ja mustia palloja. 
Vähän retrohtavat, 
ehkä just siksi makiat!


Ja pakkohan se oli pikkuisen leikitelläkin.
Norsun jalkojen tömistys ja torven töräytys,
kuin lähtölaukaus keväälle.
Norsut ihastuttavat kuvioina aina. 
Minä, norsuihminen.

Mukava näpertelyviikonloppu
Tyttären kanssa 
kauniiden asioiden parissa. 
Hän keskittyi käsirenkaisiin, 
minä kaulakoruihin. 

Minulla kurssiviikonloput jatkuvat. 
Eilisen olin vahabatiikkikurssilla
ja tulossa on vielä munankuorimosaiikki. 
Molemmat minulle uusia juttuja. 
Talvella oli monen viikonlopun huovutuskurssi. 
Sen tuotokset ovat vielä kesken, 
mutta jospa kevään aikana 
nekin saisin työstetyä valmiiksi. 




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Mahtimiehiä ja -nainen


 Mahtimiehiä on niin monenlaisia. 
Historiallisia ja nykyisiä, 
valtiomiehiä ja kirjailijoita,
urheilijoita ja muusikoita.
Niitä, joilla on merkitystä suurelle yleisölle. 

Sitten on nämä oman elämäni mahtityypit.
Nämä, joiden kanssa jaan arkeni,
elämäni, 
lähes kaikkeni. 



Ensin tämä pienin, 
joka on pahasti kolmenvuoden uhmaiässä
ja näyttää monta kertaa päivässä, 
mistä päin tuulee. 
Uskoo voivansa siirtää vaikka vuoria, 
kun riittävästi puskee. 
Ensin hän on suloinen koiranpentu, 
joka kaipaa rapsutuksia.
Hetkessä liitää kuin perhonen 
ja saman tien hyökkää kuin hai.  



Sitten tulee vanhin, 
seesteista vaihetta elävä mahtimies. 
Voittaa jalkapallossa 
ihan kenet vain, 
pyörittää suurta joukkuetta
ja fanit kuulettaa huutavan hurraata. 
Istumalla ja naputtelemalla.


Perheen kolmas mahtimies
on näyttänyt vahvuutensa 
ja laatunsa viime päivinä 
kohdatessaan vastoinkäymisen. 
Seissyt rohkeana, tyynenä ja luottavaisena
uuden, pelottavan edessä.
Reippaampana kuin minä
vastaavissa tilanteissa.
Paljon ei kipsi menoa hidasta, 
mutta harmittaahan se, 
kun pitää hiihtää tasamaalla.


Montako mahtinaista
tarvitaan tasapainottamaan 
tilanne tässä perheessä? 


Se on yhden tehtävä. 
Mahtavaa, että poikasarjaan 
on saatu yksi tyttökin. 
Naisten juttuja, 
sipinää, supinaa, 
suunnitelmia. 
Juttuja, joita mahtimiehetkään ei ymmärrä. 


Talviloma oli ja meni. 
Sen kunniaksi 
ompelin jokaiselle mahtityypille 
uuden paidan. 
Siniseen pallopaitaan ehdin jo ommella
uuden väliaikaisen hihankin kipsin vuoksi. 



Pohjakaavana kaikissa on 
Paapiin kaavakirjan 
Myyry-paita. 
Olipahan oikein hyvän mallinen 
peruspaita meidän lapsosille.
Ainoastaan tytön paitaa 
jouduin kaventamaan hartioista. 


Yhtenä iltana kyselin lapsilta,
kuka heidän mielestään on mahtinainen tai -mies. 
Sain pojilta joukon urheilijoita,
kuten Selänne ja Mäkäräinen.
Tytön mielestä mahtimiehiä ovat presidentit. 
Koko perheen fanittaman Kaisa Mäkäräisen
ja jännittävän ampumahiihdon inspiroimana ompelin 
vielä hauskan "ampumalaikka-paidan". 


Selänne ja presidentit jäävät vielä hautumaan. 
Selänteestä on jo pieni visio. 


*****

Tällä postauksella osallistun 
Kangaskorjaamolla-blogin "Suomi 100 vuotta" -haasteeseen (Klik).
Maaliskuun aihe on Mahtimiehet ja -naiset.


Paitojen koot
Harmaa jalkapallopaita 140cm,
tähtipaita 140cm,
sininen jalkapallopaita 134cm, 
kisupaita 140cm kavennettuna
ja haipaita 98cm. 


tiistai 28. helmikuuta 2017

Tuo sotka sorea lintu, liiteleikse, laateleikse...




Mieleni minun tekevi, 
aivoni ajattelevi.



Terve, vuoret, 
terve, vaarat,
terve, kuusikot kumeat
terve, haavikot haleat!


 Järvet läikkyi, maa järisi, 
vuoret vaskiset vapisi, 
paaet vahvat paukahteli, 
kalliot kaheksi lenti, 
kivet rannoilla rakoili. 



Kulki tuulen tietä myöten, 
yli kuun, alatse päivän, 
otavaisten olkapäitse. 


Vilu mulle virttä virkkoi, 
sae saatteli runoja.
Virttä toista tuulet toivat, 
 meren aaltoset ajoivat. 
Linnut liitteli sanoja, 
puien latvat lausehia. 


 Jo kävi ilo ilolle, 
riemu riemulle remahti. 



***

Nouse aina aamusilla, 
tämän päivänki perästä!
Teepä meille terveyttä, 
siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme, 
onni onkemme nenähän.


Näillä kalevalaisilla sanoilla toivotan 
oikein mukavaa kalevalanpäivää
ja liukasta laskiaista! 


******

Kaikki postauksen säkeet napsin Kalevalasta, 
Suomen kansalliseepoksesta.



Tällä pipolla osallistun Kangaskorjaamolla-blogin 
Suomi 100 vuotta-haasteeseen. (Klik)
Helmikuun aikana oli aiheena Kalevala. 
Toinen, isompi työ on vielä työn alla, 
valmistunee tällä viikolla. 


Pipossa oleva lintu 
on leikattu Verson Puodin Sielulintu-kankaasta. 
Minusta linnussa on jotenkin sellaista kalevalaista henkeä. 


maanantai 27. helmikuuta 2017

Lahjaksi Tyttövauvalle





Söpöä vaaleanpunaista, 
suloista minttua.
Tyttövauvalle. 



 
Tilkkupeitossa 
kisuja, heppoja, 
kukkia, tuoksuvia ruusuja,
pieniä tyttöjä, iloinen mummokin.
Ja suuri tikattu sydän. 



Lisäksi ommella surautin 
minttuiset sydänpolvipöksyt, 
kevyen bambi-liivihamosen
sekä ylipehmoisen perhospyjaman. 






Onnellisia päiviä
Pienelle Prinsessalle 
ja hänen Perheelleen!



*****

Käytetyt kaavat:
Pyjama: Indian Elephant Ottobre 6/2013, koko 62cm
Liivihame: Giant Apple Ottobre 3/2014, koko 62cm, ilman hihoja.
Housut: Streaky Legs Ottobre 1/2015, koko 62cm, resorivyötäröllä.