keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Työkassi




Työkassi. 
Riittävän tilava.
Taskuja tarpeeksi.
Olalle nakattava.









                                       

Sellainen siitä tuli. 
Nahkaisista näytepaloista tilkkupintaa, 
pohjalla pehmeää sinistä samettia,
sisällä koulun vanhaa vahvaa verhoa. 
Mausteeksi muutama kierrätetty nappi ja solki.

Käytössä todettu toimivaksi. 





sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Taaperon paidat ja pöksyt



T-paitakausi on mennyttä, syksy on tullut. 
Aamulla pieni pakkanen on nipistellyt jo sormia.
Lämmintä vaatetta on etsittävä. 
Ja ommeltava. 

Taaperon tarpeisiin tällä kertaa vastattu.
Paitoja ja pöksyjä.




"Tässä menee tie,
ja tässä huristellaan vauhdilla.
Keltainen auto, ja toinen...
Mikä tuon melkein sinisen auton väri on?"



"Ja taskut.
Jos kädet on taskussa, 
ei voi tehä mittää.
Seisua vaan, 
niin ku ukkelit."


"Ota vaan niitä kuvia, 
sillai,
että tiksvii."


"Tässä on mun kiipeilykivet. 
Niistä ei saa tipahtaa tuonne väleihin.
Voi jäähä jalaka jummiin."


"Näinkö sitä pittää seisua, 
jos otetaan lokikuvia?" 


"Ei ku toinen käsikö vaan?"
Äitiä huvittaa.


"Nää reinot ei passaa 
mulle enää kohta.
Varpaat on ihan täynnä.
Mutta ei purista, 
ei saa panna kirppikselle."
(Muistoksi ovat jäämässä.)


Kaksivuotias höpöttäjä. 
Niin kiva kuunnella.
Niin kiva kuvata. 
Miten hymy onkin aina niin 
herkässä?




Ps. Osallistun ruskeilla housuilla 
HommaHuoneen ruskeaan syyskuuhun (Klik). 



*****



Käytetyt kaavat:
Paidat: Ottobre 4/2016 Lil´Bear, koko 92cm.
Ruskeat collegehousut: Ottobre 4/2016 Sweat&Merino, koko 92cm.
Ruskeat joustofroteehousut: Ottobre 4/2016 Free Motion, koko 92cm.

torstai 8. syyskuuta 2016

Työstä ja ystävyydestä


"Onko sun töissä, äiti, kivaa?"
kysyy KaksVee,
kun tulen töistä kotiin. 
Töissä kivaa? 
Ikäväkö hänellä oli tullut?
Olinko viihtynyt töissä liian pitkään? 
Olinko erityisen iloinen töistä palattuani?

"Kyllä, 
minusta töissä on kivaa."



"Onko sulla työpaikalla ystäviä?"
kysyi Ystäväni kerran
ja jatkoi: 
"Mä pidän työkaverit kavereina, 
ja ystävät erikseen.
Haluan niin."
Hämmästelin mielessäni. 
Minusta Ystävät on työssäni melkein parasta. 


Työssäni saan olla 
ystävyyden äärellä joka päivä
Aapisen tarinassa. 
Oppilaiden elämässä. 
Työkavereiden kanssa.
Arjen rikkautta,
mielestäni. 


Työkavereiden kanssa 
juttelemme työasiat, tietenkin. 
Jatkamme kotiasioista. 
Kasvatamme ja sisustamme. 
Nauramme ja nautimme toistemme seurasta. 
Välillä vakavoidumme, 
jos on tarpeen.
Joskus unohdamme kellon ja
hoksaamme aikojen päästä, 
että nyt olisi hyvä olla jo kotona. 
Sellainen työpaikka.
Sellaiset työkaverit, 
Ystävät.


Tänään minulla on kotipäivä. 
Flunssa kampitti minut. 
Tsemppiviestit yllättävät aina. 
"Parane pian!"
"Pärjäämme kyllä!"
Minua odotetaan takaisin, 
mutta niin korvaamaton en ole, 
etten voisi sairastaa rauhassa.


Aapisen seikkailussa seurataan
kaniinin ja ketun ystävyyttä,
aluksi ainakin vähän salaista ja salaperäistäkin. 
Kaksi niin erilaista, 
kuitenkin jotain niin samaakin. 
Kuin meissä jokaisessa. 
Upea tarina!


Sääntöjä on vähän. 
"Olen kaikkien kaveri."
Se on tärkein. 
Siitä lähtee kaikki. 
Sen jälkeen jokaisella on hyvä olla. 
Ystävyys syntyy vähitellen, 
kypsyy kuin sato syksyllä.
Siihen ei ole sääntöjä. 
Se syntyy kaveruudesta.
Ja mahdollisuudesta. 
Tarvitsee vain avata ovi 
ja antaa lupa tulla sisään.
Olla oma itsensä.
Olla luottamuksenarvoinen. 



Toiveikasta torstaita Sinulle
ja terveyttä loppuviikkoon! 



*****


Pehmoeläimet on Ikeasta. 
Ne näyttävät kovin samanlaisille kuin 
Seikkailujen Aapisen Annu ja Olli. 
Vaatteet ompelin itse. 
Annu ja Olli tarkkailevat luokan toimintaa
ja välillä pääsevät toki rutistuksiin, 
tehtävien tarkistamiseen, 
apuopehommiin jne. 


torstai 1. syyskuuta 2016

Petroolinsiniset paidat



Petroolinsininen, 
ihan herkullisen värinen.
Ja karkit purkeissaan,
sopivasti mustia ja valkoisia. 
Väripaletti on taas kasassa.
Mustaa, valkoista ja piristettä.


Tunikaksi itselle,
paidaksi Pienelle.
Samistellaan sitten. 
Ainakin iltakävelyn verran.
Mieli tekee sillan taakse.









Syksy tuoksuu.
Aurinko on matalalla.
Naapurin Sedän pellolla 
on valopaikkoja ja varjokohtia.
"Kävellään aurinkoon asti."
Aurinkoa kohti askel on kevyt.
Varjoiselle paluutaipaleelle
tarvitaan sylikyyti.
Kotisillan kohdalla voimat palaavat. 



Kalenteri ilmoittaa syksyn olevan tässä ja nyt.
Nautitaan tästä hetkestä!




******

Kaavana omassa tunikassani on 
Mekkotehtaan Aino, koossa 40. 
(Moneskohan kerta tälle syyskesälle?)
Onniliinin paitakaava on 
Ottobren 1/2016 Skogsdjur 86cm,
pääntie hieman muokattuna.
Onniliinin farkut kirppislöytä, 2e. 







tiistai 30. elokuuta 2016

Syksynkeltainen


Minä jo ehdin säikähtää, 
että olen muuttunut mustavalkoiseksi.
Hetken jo luulin, 
 että käyttövärini ovat vain
musta, harmaa ja valkoinen. 
Onneksi olin väärässä. 
Löysin taas värit. 
Muutkin kuin ne turvalliset,
aikuisten värit.

Löysin keltaisen. 
Auringonkeltaisen.
Syksynkeltaisen.
Okrankeltaisen.
Kauniin, loistavan.







Aika kiva mustan kanssa. 
Niin, ei se musta minnekään karannut. 
Makeat värit tulivat vain sen rinnalle.



Kuljin pellolla. 
Vilja oli vasta puitu.
Korret pistelivät kenkien alla. 
Vahvat korret, 
hedelmänsä antaneet.

Pelto on ihmeellinen. 
Sekin vaihtaa mekkoaan pitkin vuotta. 
Pukeutuu mustaan ja vitivalkoiseen.
Ja sopivassa tilanteessa
vihreään, ruskeaan, 
kullankeltaiseen.
Ja joskus ilta-auringossa 
se kylpee kilpaa taivaanrannan kanssa.




*****




Kaava: Mekkotehtaan Aino hihattomana ja lyhennettynä, koossa 40.
Tasku on osittain tehty collegekankaan nurjasta puolesta.


Idea kohokirjontaan tuli Helmoja ja hepeneitä-blogista. (Klik)


Samalla osallistun tällä HommaHuoneen murrettujen värien elokuuhun. (Klik)
Vielä yksi murrettu, kaunis väri on ommeltuna, 
mutta se ei ehdi elokuussa julkaistavaksi. 



keskiviikko 24. elokuuta 2016

Paitoja Pojille


Koulupojat,
toinen koulupolun ekalla porraspuulla, 
toinen jo neljännelle kiivennyt. 
Aika rientää, 
kiirehtii. 
Mihin joutuivat ne automatolla hurjastelijat? 
Pikkuvekarat, jotka laittoivat illalla 
kaikki pikkuautonsa ojennukseen,
ettei herätessä ole vastassa paha aamuruuhka?



0,1,2,
kalalle mielii
huumorimielellä
sanavalmis SeiskaVee.
3,4,5
tunnistaa perhoset, sienet, 
kasvit, eläimet.
Pyryharakka,
se on uusi lajituttavuus.


Kalalle kaveriksi,
matsien välissä. 
KymppiVee pysyy liikkeessä koko ajan.
Mistä se energia?
Onko tähdissä salaisuus?


Kasvavat.
Äidin paidat silti kelpaavat. <3 
"Tee mulle joku siisti paita, 
joku, jota ei ole muilla."
Ison pojan oma kuosi, 
seiskaveenä painettu.
Tilkuilla maustettu.
Ihan paras!


"Ossaisko valita, 
kumman haluais. 
Kuha se kumminkin on.
Kuhan on paita, 
ei sen niin väliä."


Numeropulmat, 
ne kiinnostivat ennen kirjaimia. 
"Miksi kymppi on kymppi 
eikä yks ja nolla, 
jos se kirjoitetaan yks ja nolla?
Se on epäkohta, 
jota pitää tutkia, 
hmmm."


Puissa se on lintujen paikka, 
varmaan pyryharakankin.
Höyhenet pölisee
ja sulat tippuu.
Parempi luonnontutkijan pysyä 
kivennokassa.




Muikean mukavaa arkiviikkoa Sinulle!



*****

Osallistun KymppiVeen paidoilla
HommaHuoneen murrettujen värien elokuuhun (Klik!). 


Käytetyt kaavat:
Numeropaita: Dude, Ottobre 4/2016 128cm
Collegehousut: Little Basic, Ottobre 4/2016 128cm
Muut paidat vanhempia Ottobren kaavoja,
koossa 128cm ja 134cm.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Openako?




Openako?
Opena.




Monenlaisia tilanteita
pitkin päivää.
Iloisia ja hauskoja,
oivaltavan onnellisia,
opettavaisia.
Hermojakiristäviä, 
haastaviakin.

Välillä ei tiedä, 
välillä ei osaa.
Välillä osaa sujuvasti.
Välillä on ihan neuvoton, 
muulloinkin kuin jumiutuneen kopiokoneen kohdalla.



Välillä pitää pysähtyä,
tuumata hetki
ja katsoa,
mitä taskuista löytyy. 

Välillä lirularulorun luikautus, 
välillä pähkinäinen pulma matematiikkaan.
Välillä vain nippu avaimia
oviin, laatikoihin, lukkoihin.
Joskus avain kiperään kysymykseenkin.


Päällimmäisenä jokaisessa päivässä onnistumiset.
Arkiset onnistumiset 
ja loistavat itsensä ylittämiset.
Niitä minä toivon.
Onnistumisen sanoja lapselle
Onnistumisen sanoja työkaverille.
Onnistumisen sanoja itselle.
Eikä vain sanoja, 
vaan se tunne.


Iltapäivällä 
A on opiskeltu, 
ykkönen piirretty,
porkkana maalattu
ja pallo heitetty.
Aapinen sujahtaa reppuun.
Aakkoslaulu soi hetken mielessä.
"Heippa ope!
Huomenna uudestaan, 
joohan?"

Luokkaan laskeutuu hiljaisuus.
Ope jatkaa vielä hetken
Kirjoittaa wilma-viestin.
Laittaa hymymerkin perään.
Hyvä päivä
 - tänäänkin.


Kotonakin odottaa aapinen.
"Isä jo kuunteli,
nyt sun vuoro."
Oppimisen ilo.
Osaamisen ilo.
Lukemisen ilo.
Yhteinen ilo.
Tärkeä hetki.


Openako? 
Ainako?
Kotona äitinä,
vaimona.
Vain töissä opena.
Omana itsenä joka hetki.



******



Hauskan Openako-kuosin ostin Pehemiältä aikoja sitten.
Kaavana on Mekkotehtaan Aino,
liivimekoksi muokattuna 
ja taskut lisättynä.