lauantai 30. toukokuuta 2020

Pientä ja söpöä



Onnenmykkyrä. 
Sellainen on hypellyt rinnassani tänä keväänä, 
vaikka korona on myllännyt maailmaa. 
Saimme pienen Kummitytön.
Ajatella, miten sellainen pieni vauva
voittaa koronauutiset 5-0. 
Tai ehkä enemmänkin. ❤

Pitihän se muutama pieni, söpö vaate ommella lahjaksi. 
Vilautanpa, mitä ompelin. 


Ennen ompeluun ryhtymistä
selasin nettiputiikkeja
ja metsästin suloisia kuoseja.
Otin Tyttären makutuomariksi, 
joka on kasvanut jo ohi söpöstelyiästä
- tai niin ainakin luulin. 
Bambikuosit olivat kummankin makuun, 
joten niitä tilattiin. 
(Pst! Tilattiin muuten niin paljon, 
että saatiin itsellemmekin bambipaidat.)


Toinen bambikangas pääsi hihattomaksi mekoksi
ja toinen bodyksi. 



Lisäksi ompelin mustavalkoiset legginssit, 
joiden lahkeensuihin tein rusetit. 


  Toisista housuista tein valkoiset
röyhelöpyllypöksyt. 
Sydämiä surautin lahkeensuihin. 


 Melko söpöt niistä tuli, 
mutta en tiedä, 
onko käytössä kätevät. 



 Vaatteiden lisäksi ompelin kaksi eläinharsoa. 
Näin pupuharsoja Bebes-verkkokaupassa. 
Pupun kaveriksi kehittelin hiiriharson. 
Aika hellyttäviä minusta!




Toivon pienen Kummitytön elämään kaikkea hyvää. 
Jospa näkisimme kesän aikana. 
Tänään aloitin kesälomankin. 
Miten ihanalle se maistuukaan
tällaisen kevään jälkeen. 

Annetaan kesätuulen puhallella meihin uutta virtaa
ja auringon helliä lämmöllä. 
Nautitaan kesästä!


❤❤❤

Käytetyt kankaat ja kaavat. 
Kuosilliset trikookankaat ovat Verson Puodista
ja harsot Kimmiltä. 
Jokaista kaavaa olen muokannut, 
mutta pohjalla on seuraavat kaavat:
Body: Kisuliini, Ottobre  6/2016, koko 68cm.
Mekko: Speedy Girl, Ottobre 3/2013, koko 68cm.
Leggarit: Ruusunpuna, Ottobre 6/2012, koko 68cm. 
Röyhelöpyllyhousut: Fruity Flowers, Ottobre 3/2015.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Ihan tavallinen ompelulauantai



Päätin sen jo etukäteen, 
että vapun jälkeinen lauantai on 
ompelulauantai. 
Haaveissa se tarkoittaa sitä, 
että saa rauhassa ommella aamusta iltaan,
eikä mikään toive, pyyntö, vaatimus, tilanne 
tai mikään muukaan keskeytä sitä.
Ja että minulle tarjoillaan ruoka valmiina,
 pöytään katettuna,
eikä jälkisotkutkaan kuulu minun tehtäväkenttääni. 
Siis haaveissa se tapahtuu niin. 

Oikeasti se ei mene niin,
koskaan. 
Todellisuudessa se meni niin, 
että aamulla kävin lenkillä, 
sitten laitoin perheelleni lounaan, 
sitten siivosin keittiöstä sotkut
ja samalla esivalmistelin päivällisen. 
Sitten pääsin vasta ompeluhuoneeseen. 
Päätin ommella paitoja tarpeeseen
 ja pari solmupantaa, 
kun kaikki muutkin niitä ompelevat tällä hetkellä. 
Tieten muotijuttu!

Mitä sitten sain aikaiseksi? 
Minäpä vilautan.


Ensin kävin solmupantojen kimppuun. 
Sen jälkeen, kun tajusin ohjeen, 
solmupantoja olisi tullut ihan liukuhihnalta. 
Nopeita ja helppoja!
Näitä varmasti tulee tehtyä lisää. 


 Seuraavana ohjelmassa oli
Tyttären paitatilanteen parantaminen. 
Ihan hirmuisen ihania kankaita, 
hän olikin valinnut paitoihinsa. 
Kuosin lisäksi kankaan tuntu oli erityisen miellyttävä. 
Tutulla kaavalla nopeasti ja näppärästi


Turkoosinen taustalla oleva vaate,
on Tyttären hihaton mekkonen. 
Suurinpiirtein vapaalla kädellä saksittu. 
Sellainen hellehulttana. 
Kun säät sallivat, 
sovituskuvakin saattaa tänne vielä putkahtaa.


Akuuteimmassa kesäpaitapulassa
kuitenkin oli Keskimmäinen Velikulta.
Yhdellä kalaisalla teepparilla rikastutin hänen vaatekaappiaan.


Kuopus tarvitsi hihattoman myös, 
koska Siskokin sai. 


... ja edellinen "treenipaita" oli 
mennyt talven aikana ihan napapaidaksi. 


Ihan tuottelias lauantai. 
Ja ah, niin rentouttava!


Ompelun saralla onkin ollut 
elämässäni aika hiljaista, 
mutta nyt taas ompeluttaa. 
Ja tulevat säveletkin ovat selvinä. 
On tulossa pientä ja söpöä
sekä tilkullista ja tarpeellista. 
Kummastakahan aloittaisin? 

Kevein keväisin mielin 
tulevaan viikkoon!

❤❤❤

Käytetyt kaavat ja kankaat:
* Solmupannat tein Sormustin-blogin ohjeella (KLIK). 
Pantojen kankaat olivat tilkkuja omasta laatikostani. 
* Ananas- ja Kiiwi-kankaat ovat Kimmiltä
ja paitojen kaava on Watermelon, Ottobre 3/2013, koko 158cm. 
* Taimen-kangas on Lalialta ja 
paidan kaava on Mekkotehtaan Kuusikko, koko 158cm. 
* Kettu-kangas on Ainolasta vuosia sitten ostettu
ja hihattoman paidan kaava on Xs and Os, Ottobre 1/2016, koko 122cm. 



sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Vanhassa vara parempi - Kahden-paitakaavalla huppari


Hyvähän se on välillä testata uutta kaavaa, 
niin sitten voi taas palata vanhaan tuttuun. 
Vanhassa vara parempi
- mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan. 


Kevät on täällä
ja hupparikelit!


Meinattiin Tyttären kanssa, 
että tehdäänpä huppari uudella kaavalla. 
Etsittiin, mutta ei löydetty. 
Ei löydetty parempaa kuin se,
millä on ennenkin tehty.
Sen verran oltiin kuitenkin uudistusmielisiä, 
että lisättiin huppariin toivottu tasku
ja nyörit huppuun.
Tämmönen siitä tuli. 











Yhdellä etäkoulun aamulenkillä
löydettiin näin kiva kuvauspaikka
ihan tuosta meidän läheltämme.
Aamulenkit onkin parhautta etäkoulussa. 

Sulosunnuntaita
ja tsemppiä seuraavaan arkiviikkoon!

❤❤❤

Käytetty kaava on Mekkotehtaan Kahden-paita, koossa 164cm.
Käytetty kangas on Hellinin Blizzard, väri Port Red. 




sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Housukaavan testausta - Hidden Treasure



Vaihtelu virkistää, 
kaavojen käytössäkin, 
vaikka vanhoihinkaavoihinkangistunut olenkin. 



Eräänä joutilaana lauantaina ennen koronakaranteenia
päätin testata Jujunan Hidden Treasure-housukaavaa. 


Tarkoitukseni oli testata sitä Kuopukselle koossa 116cm. 
Mutta mitä silmäni näkivätkään?
Se oli sarjottu 164cm saakka. 


Enemmän housuja oikeastikin tarvitsi Esikoinen, 
jonka oikea koko on 158cm.
Kelpaisikohan aarretaskuiset housut yläkouluikäiselle? 
Nuoremmasta ne taskut ainakin oli parhaat. 


Päätin ensin ommella vain nuorimmalle. 
Makiat keltaiset. 
Sitten varovasti kyselin vanhimmalta, 
mitä tykkäisit tämmösistä?
"Hmm, vähän erikoiset nuo taskut..."
"Mutta hei, sinne kyllä mahtuis siististi puhelin..."
Oletin tämän olevan myönteinen vastaus. 


Seuraavaksi kiikutin hänen eteensä kasan 
yksivärisiä housuvahvuisia joustavia kankaita. 
Mikä näistä olisi hyvä?
Mustien ja harmaiden joukkoon 
ujutin yhden petroolin, 
ihan huumorilla. 
Sanoin, että teen ainakin yhdet mustat, 
mutta mikä olisi se toinen väri
vai teenkö kahdet mustat?


"Tee tuommoset vihertävät. 
Sehän on aika leuhka väri housuihin."
Huumorilla tyrkylle tuotu, 
tosissaan parhaaksi valittu.
Niinpä piirsin kaavan kahteen kokoon, 
pienempään ja isompaan. 


Ja on kyllä ollut mieluisat housut kummallekin. 
Istuu hyvin ja väljyys on sopiva. 
Lahkeita taisin kuitenkin kummallekin pidentää 
ja nuoremmalle resoritkin laittaa lahkeensuuhun. 
Isommalta jätin nauhat vyötäröltä pois, 
kun ovat kuulemma tarpeettomat.
Näitä housuja tulee tehtyä lisääkin,
kunhan on taas housun tarvetta. 


Nyt otan kuitenkin pikaisesti pyöräytetyn, 
tutulla reseptillä tehdyn mustikkapiirakan uunista
ja alan sunnuntai-illan kahveille
perheeni kera. 
Iloa alkavaan viikkoon
Jokaiselle!


❤❤



Ps. Tämä ei ollut maksettu mainos, 
vaan ihan oma-aloitteisesti kehuin hyväksi todettua kaavaa. 
Isommat housut on siis koossa 158cm
ja pienemmät koossa 116cm. 
Ja kaavana Jujunan Hidden Treasure. 

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Hetki aikaa hässäkän keskellä




Onko sinulla hetki aikaa?
Hetki aikaa neuvoa tämä matikan tehtävä?
Hetki aikaa kertoa, mitä tässä tehtävässä tehdään? 
Hetki aikaa jutella minun kanssani?
Hetki aikaa kuunnella minua?
Hetki aikaa halia minua?
Hetki aikaa?
Onko sinulla hetki aikaa? 




On ollut aikaa, 
hetki ja enemmänkin.
On ollut täyttä, 
varmaan täydempää kuin koskaan ennen. 
On ollut hetkiä, tuokioita, tunteja.
Riittämättömyyttä ajan ja taitojen kanssa. 
Silti olen pyrkinyt siihen, 
että aina on hetki aikaa.
Aikaa toiselle ihmiselle. 
Ja aikaa itselle. 


Onneksi tuli tämä pääsiäinen. 
Se katkaisi työjuoksun ja aikakaapparietätyön.
Miten vaikea onkaan rajata työtä, 
kun katoaa konkreettinen työaika?
Se, että menet töihin ja tulet pois. 


Onneksi tuli tämä pääsiäinen. 
Se heitti työn taka-alalle ja 
toi tilalle lomamielen. 
Nyt on aikaa. 
Aikaa halipula-Kuopukselle,
juttuhetkeä toivovalle Isommalle
ja aikaa itsellekin. 


Sen oman ajan olen kyllä napannut työntäyteisinäkin päivinä. 
Juossut aamulenkin tai hiihdellyt rantoja pitkin. 
Katsonut järven selälle, siniselle taivaalle, 
kääntänyt kasvot tuuleen päin ja 
tuntenut olevani tässä ja nyt. 


Illalla olen sulkenut puhelimet
ja muut aparaatit. 
Siistinyt keittiön pöydät 
ja kuunnellut hiljaisuutta.
Järjestänyt etätyöpöydän 
ja hetken vain ollut. 
Ollut, enkä tehnyt mitään muuta. 
Miten tärkeää onkaan se oleminen, 
se ettei tee mitään, 
että vain on.



Eräänä päivänä, 
kun oli hetki aikaa itselleni, 
kuljin pellon laitaa
ja keräsin kimpun pajunkissoja. 
Kaksi päivää kissat odottivat portailla. 
Kolmannen päivän iltana
oli taas hetki aikaa. 
Silloin kietaisin pajut kranssiksi. 
Ulko-ovi sai uuden kranssin. 
Kyllä on tärkeää ottaa hetki aikaa hässäkän keskellä. 

Pääsiäisen iloa Sinulle
ja sopivia hetkiä, 
irtiottoja arjen pyörityksestä!

❤❤❤




tiistai 31. maaliskuuta 2020

Tähdet meren yllä



Tämä on mielenmyllerryksen aamu. 
Kahden viikon etäkoulunpito
vaihtuikin illalla kuudeksi viikoksi. 
Pinnalle meinaa pyrkiä
oma riittämättömyyden tunne, 
hallitsemattomuuden tunne, 
tietämättömyyden tunne, 
toivottomuuden tunnekin. 
Ne tunteet, 
jotka eivät auta 
eivätkä pelasta tässä tilanteessa. 

Kuin tilauksesta Ylen sivulla oli "ykkösuutisena"
Maaret Kallion haastattelu. (Klik)
Tänä aamuna en lukenutkaan sairastuneiden 
ja kuolleiden määrästä, 
niin kuin monena muuna aamuna. 
Tänä aamuna luin toivosta.
Siitä, miten valtava voima on toivolla. 




Mitä haastattelusta sitten poimin itselleni matkaevääksi
tähän päivään ja tuleviin?

- Toivo antaa voimaa ja suuntaa eteenpäin. 
- Toivo antaa uskoa, että vaikeiden ja toivottomienkin hetkien jälkeen, 
asiat voivat kääntyä vielä hyväksi.




- Toivo ei kiellä realiteetteja. 
- Toivo ei tarkoita yltiöpositiivisuutta. 
- Toivoa voi ruokkia toimimalla realiteettien puitteissa viisaasti.
- Toivo auttaa toimimaan.  
Niin viisaita virkkeitä. 
Niin viisaita sanoja. 
Tähän aamuun sopivia. 



Kaikista viruksista ja rajoitteista huolimatta
kevät on saapunut. 
Se on antanut itselleni voimaa. 
Mustasta mullasta  työntyy tulppaanin alkutapit. 
Maassa, joka oli juuri hetki sitten umpijäässä, 
on sittenkin elonmerkkejä. 
Kuja, joka oli ihan vasta vaarallisen liukas, 
on nyt haravoitavan paljas. 
Puiden silmutkin ovat turvonneet. 
Kevään jälkeen varmasti tulee kesä.
Sekin lisää toivoa. 



Toivoa on antanut pysyvyys. 
Voin luottaa, että aurinko,
joka laskee illalla olohuoneen ikkunan taakse, 
nousee aamulla kirkkaampana keittiön puolelta.
Niin tänäkin aamuna. 
Miten aurinkoisia ovatkaan olleet nämä karanteenipäivät?
Onneksi epidemia ei sattunut pimeimpään talviaikaan
tai loskaisimpaan syksyyn. 
Valo antaa toivoa. 


Itselleni luonto on ollut aina voimanlähde. 
Miten voimaannuttavaa onkaan potkutella jäällä 
auringon paisteessa?
Tuttua rantaviivaa on kilometritolkulla tai
järvenselkää silmänkantamattomiin. 
Se vapauden tunne. 
Siinä unohtuu huolet ja toivottomuus. 
Tai lenkki aamuauringossa peltomaisemassa.
Ensimmäiset muuttolinnut ovat jo tulleet, 
luottavaisina, niin kuin aina ennenkin. 




Jos kuitenkin olo on toivoton, 
mitä sitten?
Maaret Kallio ohjaa Ylen haastattelussa:
 -Silloin, kun oma toivomme ei riitä, 
toivo löytyy toisista ihmisistä. 

Huolehditaan läheisistämme tässä hetkessä. 
Kysytään kuulumisia ja tsempataan arjessa eteenpäin. 
Huolehditaan, ettei kukaan jää yksin. 
Välitetään. 

Toivoa Sinun päiviisi, 
terveyttä ja kevään pulppuavaa iloa!


❤❤❤


Ps. Kuvien lapaset 
neuloin Fb:n Taimitarhan yhteisneulonnassa. 
Lapaset ovat Niina Laitisen suunnittelemat
"Tähdet meren yllä". 
Musta lanka on heijastavaa Novitan Hohdetta, 
jonka sain Kuopukseltani syntymäpäivälahjaksi, 
koska "äiti tykkää langoista".
Valkoinen on Seitsemää veljestä. 


lauantai 21. maaliskuuta 2020

Varpaista varteen ja onnistunut tiimalasikantapää



Onpa kaunis aurinkoinen lauantaiaamu. 
Kantohanki, siellä missä on vielä lunta, ja
lumeton järven jää kutsuvat potkukelkkailemaan. 
En millään malttaisi istua kirjoittamaan blogia. 
Jospa kirjoittamisen aikana kireä pakkanen vähän hellittäisi
ja ulkoilu olisi sitten vielä mukavampaa. 



Mutta hei, katsokaa!
Minähän osasin tehdä sen tiimalasikantapään, 
joka edellisissä villasukissa jäi vaillinaiseksi. (Klik)
Tittidii, eikä ollutkaan niin vaikea
kuin aluksi tuntui.


Löysin viime syksyn Suuresta Käsityöstä sukkamallin, 
joka aloitettiin neulomaan varpaista. 
Kärjestä tuli kivasti pyöreä. 
Tykkään kyllä!



Varren tein ohjeen mukaisella joustavalla pintaneuleella. 
Supussa ollessaan se näyttää vähän palmikolta. 
Jalassa siitä paljastuu kiva verkkopinta.


 Näistä tuli kivat kotoilusukat. 
Erittäin harvoin pidän villasukkia kengissä.
Sen sijaan kotona kävelen joko avojaloin tai pelkät villasukat jalassa. 


Kotoilua tässä on tiedossakin useampi viikko. 
Ehtii neuloa, virkata ja ommella. 
Onneksi käsitöiden tekeminen on sallittua. 
Ensi viikonloppuna on netissä Käsityömessutkin (Klik), 
kun kaikki kevään oikeat messut peruuntuivat. 



Soitellaan ja lähetellään viestejä
tärkeille ihmisille, 
kun ei voida tavata kasvotusten.
Tankataan aurinkoenergiaa
ja ulkoillaan luonnossa. 
Ja tehdään käsitöitä. 
Siinäpä sisältöä päiviin. 
Toivottavasti pysytään terveinä!


❤❤❤

Käytetyt langat: Novitan Raita ja 
ja valkoinen Seitsemän Veljestä. 
Sukan ohje: Suuri Käsityö 11-12/2019.