sunnuntai 18. elokuuta 2019

Kranssi kanervista




Koulun alku, kanervat ja mustikat 
liittyvät vahvasti yhteen. 
Perinteisesti viimeisenä lomailtana
olen mennyt metsään, 
poiminut mustikat aamupalapöytään
ja kanervat maljakkoon. 
Niin tein tälläkin kertaa.

Osan kanervista vääntelin 
riidenliekojen kanssa 
ovikranssiksi. 








Eilenkin kävin metsässä. 
Osa kanervan kukista oli vaalentunut. 
Mustikat sen sijaan olivat edelleen makean napakoita. 
Puolukatkin jo punertelivat.
Metsässä mielen akut 
latautuvat nopeasti. 
Rentoutuu. 

Rentouttavaa sunnuntaita Sinulle!

❤❤❤






tiistai 6. elokuuta 2019

Ajatuksia kukkalaitteen takaa






Kun suru kohtaa, 
ei ole sanoja
ei viisaita ajatuksia.
Mieleen nousee paljon kysymyksiä.
Lapsella niitä nousee vielä enemmän. 
Vähitellen,
kuin varkain, 
 kysymysten rinnalle hiipii muistoja
kuin kultaamaan tämän hetken. 

❤❤❤

Sairasvuoteella häntä hoitivat viisaimmat.
Koko kesän lähellä olivat rakkaimmat. 
Niin oli päivät kuin oli voimat.
 Ylemmän tahtoon on nyt tyytyminen. 

Hän lähti. 
Hän oli onnellinen lähtijä.
Hän jätti jälkeensä kaipuun. 
Ja paljon muistoja.


❤❤❤

Appiukon muistolle tein kukkalaitteen. 
Hänen näköisensä.
Luonnollisen.
Metsien miehelle.

Siinä on
suon tuoksu, 
metsän vehreys, 
syksyn sato, 
kiitollisuus. 










Kaikista muistoista ja 
elämänohjeista kiitollisena, 
Miniäsi. 


❤❤❤


Hyviä ohjeita perinteisen hautavihkon tekemiseen löytyi 
täältä (Klik)
ja täältä (Klik).


maanantai 29. heinäkuuta 2019

Hiusdonitsi eli scrunchie DIY




Enpä arvannut, 
mikä oli Tyttären ompelutoive, 
kun hän kyseli aikaa pikku ompelukselle. 
"Semmoselle, minkä sää varmasti ompelet hetkessä."

Tulipa nostalginen fiilis ommella yli 20 vuoden tauon jälkeen donitseja. 




Ja onhan donitsilla mukavan rento 
sitaista poninhäntä heilumaan. 
Piti samoilla tulilla ommella 
itsellekin muutama. 

Paitsi, että enää näitä ei kuulemma sanota donitseiksi, 
vaan näiden nimi on scrunchie. 


*****

Näin teet donitsin,
siis scrunchien:

1. Leikkaa kankaasta
suorakaiteen muotoinen pala.
Ison donitsin koko on 12cmx50cm

Pienemmän donitsin koko on 8cmx40cm.

2. Laita kankaan oikeat puolet vastakkain. 

3. Ompele. Jätä molemmista päistä
muutama sentti ompelematta. 

4. Käännä donitsi oikeinpäin. 

5. Neulaa putken päät
oikeat puolet vastakkain ja ompele.
 

6. Pujota donitsin sisälle kuminauha.
Solmi kuminauha renkaaksi.  

7. Ompele aukko umpeen
käsin tai koneella.
Donitsi on valmis. 


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Paistinpannun suojukset



Tänä kesänä olen ommellut 
monta pientä tarveompelusta.
Sellaista, jotka ovat jo kauan odottaneet vuoroaan. 
Sellaista, joiden valmistumisessa ei mene montaa minuuttia. 
Sellaista, joiden tekemiseen ei tarvitse kaavoja. 
Sellaista, joiden suunnitteluun ei tarvita ajatustyötä. 

Yksi näistä tarveompeluksista on 
paistinpannun suojukset. 



Kattilakaapissa etenkin paistinpannut tahtovat naarmuntua. 
Näiden suojakiekkojen avulla toivon paistinpannuille pitempää ikää. 
Tein suojukset kaksinkertaisesta joustofroteesta. 
Aiemmin tämä kangas on ollut 
tuunatun vauvamakuupussin päälyksenä. 
Helppoja ja nopeita siis:
kaksi ympyrää ja saumurilla yhteen. 


Tänään täällä on sadepäivä, onneksi. 
Sadetta ei ole saatukaan viikkoihin. 
On niin kuivaa joka paikassa. 
Onni myös siksi, 
että saan rauhassa linnoittautua 
ompeluhuoneeseen ompelemaan työkassia. 
Jos huomenna on poutasää, 
silloin taas kutsuu hillasuo. 

Hellivää heinäkuuta!

❤❤❤



keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Minä tein espadrillot!






Minäpä tein kengät, 
kesäiset espadrillot!


  
Muistatteko nämä Sydäntalvi-trikoon jämät 
parin postauksen takaa?
Te ette arvanneet, 
että näistä tulisi kangaskengät. 


Viime kesänä näin jonkun tehneen itse espadrillot.
Silloin hoksasin, 
että pohjiahan myydään valmiina,
ettei tarvitse tehdä kuin päälyosa itse. 
Alkoi tuntua siltä, 
että minäkin ostan sellaiset pohjat, 
kunhan ne tulevat jossain vastaan.
Sopivasti, kun verkkokauppoja silmäili, 
ja niin kohta olivatkin pohjat jo postilaatikossa. 


Mittoilin ja mallailin kaavaa
Sydäntalvi-tilkkujen päälle. 
Just ja just mahtui.
Sydäntalvi-espadrillot!


Tein kengistä kaksinkertaiset. 
Sisäpinta on Mieheni vanhaa jämäkkää farkkua, 
sellaista salaa hänen vaatekaapistaan evakuoitua. 


Kankaat ompelin kiinni pohjaan pykäpistoilla. 
Sormustintakin tarvitsin ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. 


Aika söpöset kengät tuli. 
Ja mukavan pehmoiset jalassakin.
Teepä sinäkin tämmöset! 



*****

Käyttämäni pohjalliset ovat Prymin juuttiset sandaalipohjat, 
joiden ulkopohja on kumia. 
Pohjien mukana tulee päälyosan kaavat. 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Pienen pojan kesävaatteita


Perinteiset t-paitaompelut
pitää järjestää 
joka kevät. 
Pitkin kesää sitten 
kuvailen niitä ompeluksia. 
Ja jos ompelen monta paitaa, 
se postaus ei tahdo millään valmistua. 
Taas meinasi käydä niin. 😃

Mitä sitten ompelin Viisveelle?


❤ Pitkähihaisen, 
hohtotraktoripaidan. 
Pitkähihaista tarvitsee aina. 
Ja taitaapa tämä paita olla syksynkin suosikki. 


❤ Verkkarit pienensin
L-kokoisista kirppisverkkareista. 
Isoja verkkareita löytyy kirppareilta
alle eurolla. 
Tosihalvat housut siis!


❤ Ja sitten ompelin niitä t-paitoja. 
Tukkirekka on aina varma valinta. 
Kivasti keltaiset tehosteet passaavat kuosiin, 
loistavat kilpaa auton valojen kanssa. 


❤ Yltäisiköhän tukkirekan koura
tämän puun ympäri? ❤


❤ Hellekelit ovat nyt heinäkuussa olleet hukassa, 
mutta kesäkuussa pääsi käyttöön
viime kesänä ommellut sortsit. 


❤ Liian matalasta pandasoirosta
sai t-paidan helmaa jatkamalla. 
Nyt pitäisi pikaisesti ommella
liian lyhyet kuviotrikoot paidoiksi. 
Lapset kasvavat, 
ja paidat sitä mukaa. 
Kohta ei enää jemmatut kuosit
riitä edes Kuopuksen paitaan. 


❤ Miina ja Manu-tilkkuja riittää yhä. 
Yksi kuva aina jonnekin
silloin tällöin. 


❤ Sulo-eno vei sakkinsa veneilemään. 
Mekin käytiin saaressa 
yhtenä päivänä. 
Löydettiin geokätkökin, 
joka aiemmin jäi löytämättä. 
Ja sääskiä, 
niitä oli hirmuisesti. 


❤ Viimeinen t-paita on sitten 
maatilakangasta. 
Meidän lähipelloilla varttuu vilja. 
Ja naapurin niityllä käyskentelee hevosia. 
Lehmiä ei ole enää yhdessäkään talossa tällä kylällä.
Eläinten lisäksi Viisvee tykkää isoista koneista. 
Leikkuupuimuri taitaa olla paras. 



Onneksi kuitenkaan vielä ei ole leikkuupuimurin aika. 
Se on selvä syksyn merkki. 
Nyt nautitaan tuulessa huojuvasta heinästä
ja laineen liplatuksesta. 
Auringon lämpöä toivotaan!

❤❤❤


Käytetyt kaavat:
Panda- ja maatila-paidat: 
Ottobre 3/2013 Brave Fireman, koko 110cm

Traktori-, tukkirekka- ja Miina&Manu-paidat: 
Ottobre 1/2019 Simple Bask, koko 110cm.



maanantai 24. kesäkuuta 2019

Metrin verran Sydäntalvea keskellä kesää



Kuosirakkaus. 

En ole ymmärtänyt sitä.
Että joku kangaskuosi on ylitse muiden. 
Että sitä hankitaan hinnasta välittämättä. 
Että sitä on pakko saada kaikissa väreissä. 
Että siihen ei raaski kunnolla saksia upottaa. 
Että sitä vain jemmaillaan hyllyssä. 
Ihastellaan ja huokaillaan. 
En ole tajunnut, 
että sellaista voi oikeasti olla olemassa. 
Että aikuinen ihminen sillä tavalla haksahtaa. 

Nyt saatan reunasta ymmärtää tunteen. 
Lomareissullani nimittäin ostin 
metrin verran Nuppu Printin Sydäntalvea. 
Vähän kuin matkamuistoksi. 
Hetken ajan kaikkia noita 
edellä lueteltuja tunteita
häivähti mielessäni. 
Siis hetken ajan. 
Ne olivat ihania tunteita. 
Kuin rakastuminen. 


Kotona kangas 
ihastutti edelleen.
Metrin pala. 
Siitä saa mukavasti 
hihattoman mekkosen, 
mielivaatteeni. 
Sitä varten sen ostinkin. 


Ompelin sen heti, 
kangas hädin tuskin ehti 
käydä esipesussa. 
Heti se pääsi käyttöönkin. 
Oikea kesäkuosi. 
Oikea kesävaate. 
Niin ihana. 


Metrin palasta jäi
mekkosen jälkeen pieniä palasia. 
Mihin ne raaskisin käyttää?
Ei ihan mihin tahansa.
Yhden lippapipon ompelin 
sukulaispikkuiselle vauvalahjaksi. 
Söpönen. 


Nipsukukkaron mallisesta palasesta
tuli tietenkin nipsukukkaro. 
Niin kaunis. 
Voisiko olla kauniimpi? 


Ihan pikkuisista tilkkusista 
tein pompuloita, 
nappeja ja 
magneetteja. 
Yhden rusettipompulankin tekaisin. 


Ja vielä sitä jäi. 
Sehän olikin riittoista metri. 
Näille soiroillekin on suunnitelma. 
Arvaapa, 
mitä meinaan näistä tehdä. 
Oikein vastanneiden kesken 
arvon pienen sydäntalvisen palkinnon.  


Ihan ei syttynyt se kuosirakkaus. 
Vieläkään.
Mutta ei se kaukana tainnut olla. 
Ihastuminen, ehkä.
Mutta se on varmaa, että
viimeinenkin tilkku käytetään
iloksi tai hyödyksi. 


❤❤❤

Käytetyt kaavat:

Mekkonen on muokattu Mekkotehtaan Ainosta. 
Lippapipon alkuperäinen kaava on Ainoan Heppu-lippis. 
Molempia kaavoja olen muokannut vuosien aikana niin paljon, 
että onkohan alkuperäisistä kaavoista mitään enää jäljellä. 

Nipsukukkarossa käytin edelleen 
Punatukan ohjetta. (Klik)
Se on ihan verraton.