torstai 13. kesäkuuta 2019

Tarviiko kesällä villaviittaa?


Aurinko hellii, 
lämmöllä lellii, 
rannalla kellii. 
Lämpimiä päiviä, 
hellesäitä, 
lippispäitä. 

Nurkissa jytisee, 
vilua tytisee, 
tuulessa hytisee. 
Kylmiä päiviä, 
sadesäitä, 
pipopäitä. 


Sellainen on Suomen kesä. 



Kesän kylmien päivien lämmikkeeksi
ja viluiltojen iloksi 
ompelin itselleni 
villaviitan
ohuesta villasta.



Helman koukerot
olin huovuttanut 
jo aiemmin talvella.
Tarkoitus oli jatkaa kiemurointia
sopivana ajankohtana. 
Nyt oli sopiva ajankohta.  
Mutta miten kävikään?


Otin viitan esille
ja sovitin sitä. 
Totesin, 
"ei enää kiemuran kiemuraa lisää".
Kiemuramieli oli väistynyt. 



 Ompelin viittaan hupun
ja kiinnittimiksi isot nepparit. 
Ai, että tuli hyvä viluisten kelien viitta. 



Ojan pientareella kukkivat kielot, 
niittyleinikit ja puna-ailakit. 
Pihaniityllä siniset lemmikit 
lainehtivat valtoimenaan. 
Kuiskivat kesää. 
Ei ole kiirettä mihinkään. 
Ja viitta lämmittää kylmässä tuulessa. 

Nautin. 


❤❤❤







tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ei pöllömpää!



Kesäloma.
Ihan mahtava juttu!
Monta viikkoa ilman aikatauluja, 
ilman pakollista lähtemistä ja tulemista, 
ilman suunnitelmallisuutta, 
ilman kiirettä.

Ei pöllömpää!


 Kevät oli niin haipakkaa, 
että blogikin oli ihan 
oman onnensa nojassa. 
Tällaisia pöllöjä ompelimme 
omien kolmosteni kanssa
juuri ennen lomalle lähtemistä. 
Tämä on oli kiva pikainen lisätyö
virkattujen kirjanmerkkien ja huovutustyön jälkeen. 


Pöllöt tehtiin valmiilla kaavalla, 
mutta jokaiselle tuli ihan omannäköisensä. 
Nämä ovat minun harjoituskappaleitani. 

Valmis kaava löytyy täältä. (KLIK)


Tänä aamuna saderintama väistyi, 
aurinko tuli esille pilven takaa. 
Kuopus odottaa emoaan
jätskiostoksille. 
Nyt on sen aika!

Mukavan aurinkoista, 
sopivan rentouttavaa
kesän aikaa Sinulle!


❤❤❤






tiistai 14. toukokuuta 2019

Kirjanmerkkejä


Mikä häntä se sieltä pilkottaa?
Minkä pompulajalat ja palleropää?
Selvästi kirjanmerkkejä, 
etkö nää?

Kolmasluokkalaisteni kanssa 
olemme kevään aikana virkkailleet kirjanmerkkejä. 
Välillä innokkaasti koukut viuhuen, 
välillä tsempaten kerros kerrokselta. 



 Virkkasin itselleni ensin leijonan. 
Oranssiharjaisen, 
keltaisen villikon, 
huiskahäntäisen
veikeän veikon. 


Sitten virkkasin linnun. 
Satulinnun satukirjan väliin. 
"Sille pitää tehdä siivet, 
että se voi lentää Satujen maahan",
minua opastettiin. 


"Ehtisitkö vielä virkata hiirenkin?"
oppilas haastaa opettajan. 
"Saatan ehtiä ensi kerraksi",
lupaan. 
"Hiiriä on niin monissa saduissa."


"On karhujakin monissa saduissa.
Osaatko semmoista virkata?"
Virkkasin karhun, 
sen jolla on vielä pitkä häntä. 
Kuka sitä karhua puijasikaan
pilkkimään hännällään? 
Ja sen jälkeen häntä 
on ollut lyhyen läntä. 


Mainioita kirjanmerkkejä oppilaat virkkasivat. 
Tuli eläimiä, 
jäätelöitä, porkkanoita, 
aurinko ja sateenkaarikin
sekä monia monia muita.


Toivottavasti kirjanmerkit 
pääsevät kesälomalla
lomalukemisten väliin. 

Loma onkin ihan mahtavan lähellä.
Hyvällä tsempillä vedetään vielä kaksi ja puoli viikkoa. 
Loma on ihan just!


perjantai 3. toukokuuta 2019

Mummotädin kaulurin muistoissa


Maa on jo vihertänyt, 
ollut haravoitavan kuiva,
 enteillyt kesää. 
Tänä aamuna maa on valkoinen, 
lumenpeittämä
kuin muistoihin palaava mieli. 
Talvi oli juuri äsken, muistatko? 
Sen kaikki ilot ja riemut
ja ne paukkupakkasetkin. 

Tänään viivähdän muistoissa neljän muistikuvan verran, 
kevättalvella neulomani kaulurin ja pipon 
siivittämin ajatuksin. 



Ensimmäinen muistikuva vie lapsuuden lämpimään kesään. 
Muistan, kuinka pääsin lomamatkalle Tätien kanssa. 
Ajettiin Rukan huipulle, 
katseltiin maisemia
ja lopuksi jännitettiin alastulemista, 
että pettääkö auton jarrut 
ja kiihtyykö vauhti hurjaksi. 
Tädit,
lapsen mielestä 
niin hauskat, iloiset
ja vallattomat. 
Ja minä heidän mukanaan.
Hassua, että minä, pikkutyttö, 
 olin päässyt reissuun heidän kanssaan.



Seuraava kuva on reilun parinkymmenen vuoden takaa. 
Olin juuri muuttanut omilleni, 
pois kotikonnuiltani
Tädit tulivat kylään, 
toivat lahjaksi Marimekkoa,
jotain mitä minulle ei ollut aiemmin ollut.
Se oli aikuisen naisen merkki.



Toiseksi viimeinen kuva ei ole vanha, 
vain muutaman vuoden takaa. 
Täti on neulonut minulle ja Kuopukselleni kaulurit. 
Sanon lapselle, että kauluri on "äidin tädin tekemä". 
Kuopus sanoo:
"Ei se voi olla täti, 
koska näyttää melkein mummolta."
Hetken miettii ja sitten hoksaa: 
"Mummutäti!"
Täti, joka on kuin mummu,  
joka ottaa lapsen vastaan
sydämellisesti, rakastavasti, aidosti. 
Mummutäti, arvonimi. 


Viimeinen kuva on vuoden takaa. 
Siinä on kukkia, 
siinä on surua ja kaipausta.
Yksi Mummutädeistä oli poissa. 
Hän, joka oli niin täynnä elämää, 
mutta sairaus silti voitti.
Hän, joka lähti täältä täyden elämän nauttineena,
mutta kuitenkin läheisten mielestä liian varhain. 
Hän, joka toivoi, että muistotilaisuudessa 
lauletaan vain onnellisia kiitoslauluja. 
Hän oli oikeassa, 
juuri niitä ihminen siinä hetkessä tarvitsi. 
Kiitollisuutta menneistä ajoista, 
onnellista toivoa tulevista päivistä.



Hän jätti lämpimän muiston. 
Ilon, hyvän tuulen ja tyytyväisyyden. 
Ja tiedätkö minkä muun?
Käsityöt.
Pakkaspäivinä Kuopus vetää Mummutädin kaulurin
ja sanoo, että se on paras kauluri. 
Niin minunkin mielestäni. 



Neuloin samalla ohjeella itselleni kaulurin, 
samasta langasta, mistä hänkin neuloi. 
Langasta, josta hän sanoi, 
ettei mikään ole yhtä pehmeää ja ihanaa ihoa vasten. 
Pipon sen sijaan neuloin summassa, 
ilman reseptiä. 
Noudatin hänen ohjettaan:
"Kyllä sitä osaa, kun yrittää."
Oikeastikin sitä osaa. 

Muistoista kiitollisena siirryn 
takatalvisen päivän arkisiin puuhiin. 
Tästä päivästä tulee kauluripäivä. 



*****


Tein pipon tupsun tupsukehikolla. 
Olen omistanut tuollaisen kehikon jo monta vuotta, 
mutta nyt sitä vasta hoksasin käyttää. 
Onpa muuten näppärä vekotin!

Lankana kaulurissa ja pipossa on Dropsin Baby Merino. 





lauantai 27. huhtikuuta 2019

Keväiset tiskirätit


Olen löytänyt tänä keväänä keittiöön keltaisen. 
Lähdin ostamaan mustavalkoista verhoa, 
mutta ostinkin kelta-musta-valkoisen. 
Nyt olen siitä jotenkin lapsellisen innostunut.
Keltainen liina pöydällä, keltaista leivinliinassa, 
lasten tekemät keltaiset saviruukut
ja nyt keltainen luutukin.  








Löysin kirjakaupasta mainion rättikirjan. 
Sen innoittamana olen kokeillut monta mallia. 
Nyt virkkasin nämä kaksi:
Tähdenlennon ja Aamukasteen.
Kolmannen luutun virkkasi pylväillä Tyttäreni, 
joka tekee ihan kadehdittavan tasaista jälkeä. 

Aamuaurinko on jo korkealla. 
Taitaa olla aamulenkin aika. 
Sen jälkeen tiedossa haravointia ja ompelua. 
Nautitaan näistä kevätpäivistä!



❤❤❤

Lankana luutuissa on Dropsin 
Cotton Light. 

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Pääsiäiskana



On pääsiäisaamu.
Aurinko on jo korkealla. 
Pupunkorvapussit on piilotettu.
Keltainen soppa on jäähtymässä hellan reunalla. 
Keltainen kana tarkkailee. 




Keltainen kana onkin ainoa koriste, 
jonka askartelin täksi pääsiäiseksi. 
Ja senkin ompelin oikeastaan töitä varten, 
kaavaa testatakseni. 
Malli olikin oikein 
hyvä, helppo ja nopea. 
Kahdessa kaksoistunnissa
Kolmoseni ompelivat 
sen näppärästi. 



Nyt lähden aamulenkille.
Onnellisia pääsiäispäiviä Sinulle!



❤❤❤


Kaava löytyi tämän kevään Ihana-askartelulehdestä. 
Suurensin kaavan A4-koosta kokoon A3. 


sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Pajukranssi


Pellon pientareet ja 
ojien varret
ovat nyt valkoisenaan
pajun palleroisia kissoja. 
Poimin niitä eilen hiihtolenkillä 
ison kimpun kainalooni 
ja kiepsautin osan niistä 
ovikranssiksi. 


  Suunnittelin koristelevani kranssin pääsiäismunilla,
mutta sitten hoksasinkin 
kranssimateriaalilaatikossani
joulukukka-asetelman mukana tulleen
 harmaan pellavarusetin,
niin välittömästi unohdin pääsiäisen ja munat. 
Ei tullutkaan pääsiäiskranssi, 
vaan kevätkranssi. 


Pajun oksissa on kauniita
ruskeita sävyjä. 
Tykkään niistä. 
Osan oksista laitoin sisälle 
ja niihin ripustelin sitten niitä 
munia, joita olin suunnitellut kranssiin. 


Tänään palmusunnuntai-iltana 
ajatukset kääntyvät jo hiljaiseen viikkoon. 
Neljä työntäyteistä päivää odottavat
ja sen jälkeen neljän päivän huili. 
Ainakin yhtenä päivänä niistä 
tämä kranssi saa toivottaa tervetulleeksi
odotettuja vieraita kotiimme. 

Aurinkoisen keväistä hiljaista viikkoa Sinulle!

❤❤❤


Pst! Meillä alkoi jälleen pääsiäismunien piilotusaamut. 
Lapset innolla aamulla etsivät, 
mistä pilkottaa pupun korvat. 
Yllätykseksi tänään pupunkorvapussien lisäksi
isot kanat olivatkin hautomassa
piilopaikoissaan isoja Muumi-munia, 
joiden hahmot ovat meillä tämän kevään hittejä. 
Jos haluat ommella pupunkorvapusseja, 
niin täältä löytyy ohje. (Klik)
Isojen hautovien kanojen kuva löytyy täältä. (Klik)