keskiviikko 24. elokuuta 2016

Paitoja Pojille


Koulupojat,
toinen koulupolun ekalla porraspuulla, 
toinen jo neljännelle kiivennyt. 
Aika rientää, 
kiirehtii. 
Mihin joutuivat ne automatolla hurjastelijat? 
Pikkuvekarat, jotka laittoivat illalla 
kaikki pikkuautonsa ojennukseen,
ettei herätessä ole vastassa paha aamuruuhka?



0,1,2,
kalalle mielii
huumorimielellä
sanavalmis SeiskaVee.
3,4,5
tunnistaa perhoset, sienet, 
kasvit, eläimet.
Pyryharakka,
se on uusi lajituttavuus.


Kalalle kaveriksi,
matsien välissä. 
KymppiVee pysyy liikkeessä koko ajan.
Mistä se energia?
Onko tähdissä salaisuus?


Kasvavat.
Äidin paidat silti kelpaavat. <3 
"Tee mulle joku siisti paita, 
joku, jota ei ole muilla."
Ison pojan oma kuosi, 
seiskaveenä painettu.
Tilkuilla maustettu.
Ihan paras!


"Ossaisko valita, 
kumman haluais. 
Kuha se kumminkin on.
Kuhan on paita, 
ei sen niin väliä."


Numeropulmat, 
ne kiinnostivat ennen kirjaimia. 
"Miksi kymppi on kymppi 
eikä yks ja nolla, 
jos se kirjoitetaan yks ja nolla?
Se on epäkohta, 
jota pitää tutkia, 
hmmm."


Puissa se on lintujen paikka, 
varmaan pyryharakankin.
Höyhenet pölisee
ja sulat tippuu.
Parempi luonnontutkijan pysyä 
kivennokassa.




Muikean mukavaa arkiviikkoa Sinulle!



*****

Osallistun KymppiVeen paidoilla
HommaHuoneen murrettujen värien elokuuhun (Klik!). 


Käytetyt kaavat:
Numeropaita: Dude, Ottobre 4/2016 128cm
Collegehousut: Little Basic, Ottobre 4/2016 128cm
Muut paidat vanhempia Ottobren kaavoja,
koossa 128cm ja 134cm.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Openako?




Openako?
Opena.




Monenlaisia tilanteita
pitkin päivää.
Iloisia ja hauskoja,
oivaltavan onnellisia,
opettavaisia.
Hermojakiristäviä, 
haastaviakin.

Välillä ei tiedä, 
välillä ei osaa.
Välillä osaa sujuvasti.
Välillä on ihan neuvoton, 
muulloinkin kuin jumiutuneen kopiokoneen kohdalla.



Välillä pitää pysähtyä,
tuumata hetki
ja katsoa,
mitä taskuista löytyy. 

Välillä lirularulorun luikautus, 
välillä pähkinäinen pulma matematiikkaan.
Välillä vain nippu avaimia
oviin, laatikoihin, lukkoihin.
Joskus avain kiperään kysymykseenkin.


Päällimmäisenä jokaisessa päivässä onnistumiset.
Arkiset onnistumiset 
ja loistavat itsensä ylittämiset.
Niitä minä toivon.
Onnistumisen sanoja lapselle
Onnistumisen sanoja työkaverille.
Onnistumisen sanoja itselle.
Eikä vain sanoja, 
vaan se tunne.


Iltapäivällä 
A on opiskeltu, 
ykkönen piirretty,
porkkana maalattu
ja pallo heitetty.
Aapinen sujahtaa reppuun.
Aakkoslaulu soi hetken mielessä.
"Heippa ope!
Huomenna uudestaan, 
joohan?"

Luokkaan laskeutuu hiljaisuus.
Ope jatkaa vielä hetken
Kirjoittaa wilma-viestin.
Laittaa hymymerkin perään.
Hyvä päivä
 - tänäänkin.


Kotonakin odottaa aapinen.
"Isä jo kuunteli,
nyt sun vuoro."
Oppimisen ilo.
Osaamisen ilo.
Lukemisen ilo.
Yhteinen ilo.
Tärkeä hetki.


Openako? 
Ainako?
Kotona äitinä,
vaimona.
Vain töissä opena.
Omana itsenä joka hetki.



******



Hauskan Openako-kuosin ostin Pehemiältä aikoja sitten.
Kaavana on Mekkotehtaan Aino,
liivimekoksi muokattuna 
ja taskut lisättynä. 



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Virkattu matto


Viime viikonlopun mökkireissun 
virkkaukset, osa 2. 


Matto leikkihuoneeseen, 
hellan eteen. 
Siinäpä on Pikku Isännän 
helppo kokkailla.
Pehmeä pienille varpaille
ja lämmin viluisilla keleillä.








Auringonkeltainen ja 
arjenharmaa. 
Kuin nämä kuluneet päivät. 

Arki astui taas elämään.
Toi tutut rutiinit ja ystävät.
Työt ja tehtävät.
Vastuun.

Aurinko pilkisteli esiin pitkin viikkoa, 
vaikka sadepilvet uhmakkaina seilasivat taivaalla.
Ekaluokkalaiset hymyilivät,
iloitsivat uudesta punakantisesta Aapisesta
ja uusista kavereistaan.
Minäkin hymyilin.
Lasten ilolle ja innolle.
Se tarttui minuunkin.



*****


Matto on virkattu Lankavan Venlasta, 
yksi kerä keltaista, 
toinen kerä harmaata. 

Maton keskiosa on tehty mallin mukaan
(100 virkattua lumihiutaletta: malli 35), 
reunaosat improvisoitu omasta päästä. 




maanantai 8. elokuuta 2016

Virkattu kassi


Viimeinen lomaviikonloppu.
Lepposasti mökillä. 
Ilman aikatauluja,
hetken ehdoilla.
Jokaisella mielipuuhansa.


Minulla käsityölehtiä, 
virkkuukoukku ja trikookudetta.










Ohjetta ei ollut, 
vain inspiraatio, 
trikookude
ja kassin kahvat.
Kiva kukkakuvio ja ylihyppysilmukka
löytyivät lehdestä.
Kukka puratutti monta kertaa,
ennen kuin tajusin.
Ylihyppely oli kepeän helppoa ja rentoa.
Juuri niin kuin koko viikonloppu.



*****



Kuteena käytin Lankavan Venla-kudetta yhden kerän.
Virkkuukoukku oli nro 10.




torstai 4. elokuuta 2016

Mielimekkoja itselle


Kesämieli.
Mekkomieli.
Ompelumieli.
Mustavalkomieli.

Näin siinä sitten kävi.

Mekkoja kolmin kappalein.




Pieniä ruutuja, 
isoja ruutuja, 
ruutuvihkoja. 
Työmieli valtaa alaa.



Ruusuja, 
aaltoja, 
muistoissa vahvasti kesä.
Edelleen lomamieli.



 Loma väistyy vähitellen,
kesä jatkuu silti.
Sain olla pitkän pätkän kotona.
Nyt on aika palata töihin.
Hyvä mieli!



*****

Mekkokaava:
Mekkotehtaan Aino, koossa 40.
Muokkaukset: 
Kaikissa pääntietä kavennettu ja jätetty taskut pois
Pieniruutuinen: hihat lyhennetty
Isoruutuinen: kaulus, takahelma pidennetty, tampit hihansuissa
Ruusuinen: hihat jätetty kokonaan pois.


Mekkojen kaveriksi ompelin legginssejä,
ehkä enemmän koti- kuin työkäyttöön. 
Legginssikaava: tehty itse omilla mitoilla.





perjantai 29. heinäkuuta 2016

Pitsihiutaleet kesän keskellä


Sakara sakaralta, 
hiutale hiutaleelta,
lumiharso peitti huntuunsa
keskellä kesää.

Hiutaleita tipahteli jo kevättalvella.
Alkukesästä nakkasi kunnon takatalven.
Sitten tuli tyyntä.
Välillä epäilin,
sulaako suunnitelma vedeksi.
Vai käykö niin kuin hiirelle kissan räätälinä:
ei siitä takkia tullutkaan.

Tuli liivi kuitenkin. 



Satoi lumen hartioille, 
seitin kädenteille...


... lumikukat rinnuksille,
harottavat sakaraiset...


... helmaan pudotti lumitähdet, 
reunaan pitsinauhan.



*****


Sadasta mallista virkkasin puolet, 
kaksi aina samanlaista.
Tavoitteena jonkun sortin paita, 
pitkähihainen tai liivi.
Kaavaa ei ollut ollenkaan,
ideoita vain. 
Yhdistelin tähdet sikin sokin, 
piilosilmukoilla yhteen koukkaillen.
Sovitin, sovitin ja taas sovitin.
Lopulta muistutti liiviä.


Virkkasin reunat,
ompelin kukkanapin pääntielle,
päättelin sadat langat. 
Lukemattomat!
Olihan se projekti,
mutta kylläpä kannatti. 



*****

Liiviin on käytetty sata virkattua lumihiutaletta, 
joiden mallit (1-50) on kirjasta 
Caitlin Sainio:
100 virkattua lumihiutaletta.
Liivin helmaan virkattu pitsi on 
Suuri Käsityö 7/2016, malli 41.
Lankana käytin Novitan Kotiväki Huvilaa.

Mekko on kirjasta Mekkotehdas Aikuisille, kaava Aino, koko 40.
Muokattu taskut pois, pääntie kapeammaksi ja 
hiha lyhyemmäksi.




keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Hulmuhelma ja lökäpöksy



Pitkin kesää olen kaipaillut 
hulmuhelmaa
ja pellavaisia lökäreitä. 
Takavuosien tuttuja turvavaatteita.
Tuntuivat kivan väljiltä,
muistelen.
Keveiltäkin.
Ja ilmavilta (huh hellettä!).
Eivät puristaneet,
antoivat vapauden hengittää.
Jättivät jotain vastaantulijaltakin
arvailujen varaan.






Ruusut ovat pensaisssa lakastuneet,
hulmuhelmassa ne kukkivat lakastumatta.
Naapuripellon viljan tähkät enteilevät syksyä,
vaikka heinäkuun helteet kuuluttavat yhä kesää.
Käsillä kesän kuumimmat päivät.
Ja viimeiset vapaat.




Olen uuden oven edessä. 
Punaisen Mökin Isäntä jää koti-isäksi.
Akalla kotiäidin päivät ovat vähänä.
Työpäivät puolestaan todella lähellä.
Turvavaatteita tarvitaan.
Valoisin mielin tulevaan. 




*****


Käytetyt kaavat:

Hulmuhelma: Leo Bohemian Ottobre 5/2013, koko 40, 
hihansuihin laitoin kuminauhan joustamattoman kaitaleen sijaan, 
hihoja kavennettu merkittävästi.



Pellavahousut: Ottobre 2/2014 Cool&Classic, koko 40 kavennettuna