sunnuntai 13. elokuuta 2017

Laiska töitään luettelee



"Sulla tais olla aika hiljainen ompelukesä?"
"Ai, oliko? Kyllä kai minä ompelin."
"Et montaa ompelusta laittanut blogiin kesän aikana."

Näin juttelin tuttavan kanssa kuluneella viikolla. 
Mutta kyllä minä olen ommellut. 
Kesäkuussa vähemmän, 
heinäkuussa enemmän. 
Virtuaalista ompelubingoakin pelasin. 


Ompelin lapsen kanssa pehmobambin, 
barbille muutaman vaatteen, 
Sisko-myssyn (haasteesta täällä, Klik), 
vyölaukut (julkaistu heinäkuussa, Klik),
muutaman peruspaidan...


... opekalenterin kannet (julkaistu edellisessä postauksessa, Klik), 
Suomen (julkaistu heinäkuussa, Klik), 
tyynyjä,
muutamat perushousut...


... tuubihuivin, 
hörselöpaidan, 
mammahousuista leggarit...


... vanhoista leggareista tytölle uudet, 
paidan miehelle, 
päällystysompelin tilkuille uuden laatikon...


... ja lisää paitoja
ja vielä lisää. 
Semmosia ihan tavallisia, 
joissa ei ole mitään jujua, 
vaan kaunis kuosi on pääasia


Sitten testasin trikoisen Heppu-lippalakin kaavaa. 
Tästä tuli mieluisa. 
Tätä voin suositella. (Klik)
Pitää ommella syksyksi lippapipo. 
Onnistunee tällä samalla kaavalla.
Eilen jo sitä suunnittelin. 


Mutta...
kyllä se oli ihana kesä. 
Ei ehkä ompelullisin, 
eikä lämpimin,
mutta ikimuistoinen.
Meren rannallakin tuli lomailtua neljään otteeseen:
Yyterin aalloilla, 
Lohtajan hiekalla, 
Hailuodon rannalla, 
Nallikarin sannalla. 

Niiden voimalla uuteen syksyyn!


*****

Eilen pidin ompelupäivän. 
Ompelin kasan housuja lapsille koulukäyttöön. 
Mustia ja harmaita. 
Peruscollegehousuja taskuilla.
Lisäksi ompelin trikoopaitoja viidesluokkalaiselle pojalle.
Tekeillä on myös isohko tilkkupeitto,
mutta se on nyt pikkusen jäänyt taka-alalle, 
kun työt alkoivat 
ja piti ommella peruskampetta tarpeeseen. 
Jospa kuitenkin saisin peiton esittelyyn viimeistään syyskuussa.

Lisäksi minulla on repun virkkaaminen työn alla. 
Se valmistunee ensi kevääksi tällä vauhdilla. 

Ja yksi neuletakkikin on suunnitteilla. 
Se saattaa olla kymmenvuotisprojekti
kuten edellinenkin. 

Ja joulukalenteriakin olen jo miettinyt.
Se valmistunee marraskuun loppuun mennessä.
(Tai sitten ei.)

Ja uuden ompelukoneenkin sain ostettua. 
(Oikeasti aivan ihana!)

Että en minä ole tahtia hiljentänyt, 
tai ainakaan ompelua lopettanut, 
vaikka ihan kaikkea valmista en blogiin laitakaan esille.
Moni peruspaita ja -housu jää bloggaamatta. 
Epäilyttää, onko lukijoissa 
oikeasti peruspertsoista kiinnostuneita.
Perusvaatteen käyttöarvo on arjessa. 




*****

"Laiska töitään luettelee."
Vanha suomalainen sananlasku. 
Suomalaista luonnetta olen tässä viime päivinä miettinyt, 
kun Kangaskorjaamolla-blogin haasteeseen (Klik) yritän elokuussakin vastata.
Laiska suomalainen ei ainakaan ole. 
Mitä se sitten on?
Luulen, että minun suomalainen menee seuraavassa 
postauksessa hillasuolle. 
Siihen juttuun on ompelukset tehty, 
mutta kuvauskelit eivät ole suosineet.

tiistai 8. elokuuta 2017

Loma loppuu, työt jatkuvat - ompelin suojakansia




Elokuu, 
loman loppuminen, 
koulun alkaminen, 
töiden jatkuminen.
Se aika on käsillä juuri tänään. 


Työ, 
usein arkista kuin farkku,
tiivistä, kestävää, samanlaista.
Onneksi seassa on kimaltavia hetkiä, 
onnistumista, 
osaamista, 
oppimista
kuin pieniä paljetteja farkulla. 

Uuden lukuvuoden kunniaksi
ompelin itselle työnnäköiset kannet opekalenteriin. 





Kalenterin lisäksi käytän töissä 
inspiraatiokansiota. 
Toivon, 
että siellä olisi sisältöä vielä toukokuussakin. 

Inspiskansio sai myös farkut suojakseen. 
Oman nimeni tilkkuilin kanteen. 
Toivon, että minulla riittäisi taitoa 
kohdata luokassa päivittäin jokainen lapsi 
omana itsenään, 
omalla nimellään, 
omilla taidoillaan,
omana persoonana. 


Ja sitten on se takatasku. 
Jossa on se viimeinen vinkki tai idea, 
kun olo on neuvoton
ja kaikki keinot on käytetty. 
Takatasku kuin hätävara.
Toivon, että takataskulle on harvoin käyttöä.


Tänä aamuna tällaisissa ajatuksissa, 
monenlaisissa mietteissä.

Innostuneena, 
sillä jokaisessa uudessa alussa 
on uusi mahdollisuus. 

Jännittyneenä,
sillä vaikka kaikki on tuttua, 
aina jokin uusi asia yllättää.

Haikeana, 
sillä vapaat lomapäivät ovat takana, 
edessä on aikataulut ja kalenterit.


Onnellista koulusyksyä
koululaisperheisiin 
ja jokaiselle kollegalle.
Voimia arjen kohtaamiseen meille kaikille!



*****


Olen tehnyt kalenterin kansia aiemminkin. 
Täältä löytyy teko-ohjeetkin suojakansiin. (Klik)
Tällaiset siis voi tehdä ihan mihin tahansa kirjaan tai kansioon. 

Näissä kansissa käytin kierrätysfarkun lisäksi nahkapaloja. 
Samoista nahkapaloista tein viime syksynä työlaukun. 
Se löytyy täältä. (Klik)

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ompelin Suomen



Miltä näyttää Suomen kartta? 
Vihreää, sinistä, ruskeaa,
viivoja, rajoja, teitä, 
kyliä ja kaupunkeja.
Tietyssä paikassa Helsinki, Oulu ja Rovaniemi.
Kaikkihan me sen tiedämme. 

Miltä näyttää Suomi ommeltuna?
Minäpä näytän. 


 Suomessani on paljon sinistä.
Kuin meren aallot syntymäkaupungissani.
Kuin seesteinen, kaunis järvi, lasteni uimapaikka. 
Kuin pieni iloinen puro keväällä.


 Suomessani välkehtii vihreä monessa sävyssä. 
Kuin lainehtiva pelto ojan takana. 
Kuin nurmikenttä tasaiseksi ajettuna.
Kuin niitty kukkineen.


Kuin kotipihlaja, 
kuin haviseva haapa, 
kuin uljas kuusi talon nurkalla, 
kuin kotoisa koivu, 
kuin mänty mustikkakankaalla.


Ja vihreän metsän keskellä
punainen kotimökki. 
Se tärkein paikka maailmassa. 
Koti.


Ja kodin seinustalla tuoksuva valkoinen ruusu. 


Ja sopivasti ruskeaa, harmaata.
Kuin tunturi Lapin vaelluksella. 
Kuin suuri kivi lapsuuskodin takapihalla. 
Kuin kiviraunio kotitien varrella.
Kuin peruskallio, 
jonka päälle on turvallista rakentaa. 


 Ja paljon teitä. 
Viemässä kotipoluille.
Viemässä ystävän luokse. 
Viemässä reissuun. 
Viemässä uusiin seikkailuihin.


Sellainen on ommeltu Suomi. 
Sen sai eilen syntymäpäivälahjaksi Kahdeksanvuotiaani
Lukutyynyksi sen tein sängyn päälle. 




***** 

Aina kysellään, 
että mistä ideani saan. 
Mistä ne putkahtavat? 
Mistä pulpahtavat mieleen? 

Suomi kartalla.
Sitä aihetta olen miettinyt pitkin heinäkuuta.
Kangaskorjaamolla-blogin Suomi 100-juhlavuosihaasteessa 
heinäkuun teemana on nimittäin juurikin Suomi kartalla. (Klik)

Kuluneella viikolla aloittelin isompitöistä tilkkutyötä. 
Siinä jäi tähteeksi iso määrä pieniä tilkkusuikaleita
ja yhteen ommeltujakin kaistaleita. 
Mietin, miten nämä "jätteet" voisi hyödyntää. 

Silloin päässä napsahti palaset paikoilleen:
Ihan kartan värisiä palasia, 
nyt on Suomen kartan vuoro.
Vanhin poikani piirsi kartan. 
Minä toteutin suunnitelman loppuun. 
Niin, mistä se idea tuli? 
Mistä pulpahti mieleen? 




tiistai 18. heinäkuuta 2017

Laukkuja lapsille


Kesäloma, 
lomareissu, 
reissurahat...

Pienet kesälomareissulaukut tekaisin lapsille,
jotta reissurahat säilyisivät tallessa. 





 Neidin farkkuhameesta tehty laukku keikkuu olalla
ja poikien joustofarkkuiset pussukat sitaistaan vyötärölle. 
Lapsuudesta tuttu vyölaukku meinaa tehdä uuden esiinmarssin.
On kuulemma tosi kätevä käytössä. 



Vielä loma jatkuu
ja reissujakin on tiedossa. 
Jospa säilyisivät rahat ja puhelimet tallessa 
ja kylläpä laukkuihin mahtuu pieniä ostoksiakin kätkemään. 







tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kierrätysideoita ja -ompeluksia


Minä en sitten yhtään tykkää 
korjausompeluspäivästä. 
Pidän sen kerran kuussa, 
ettei kasa kasva liian suureksi. 
Samalla lajittelen poistoon menevät 
kirppislaatikkoon, kiertoon ja roskiin. 
Roskiin menee mahdollisimman vähän. 
Ei juuri mitään. 
Kierrätysmateriaalin siistin käyttökuntoon
eli leikkaan huonot kohdat pois 
ja leikkelen sopiviksi kangaspaloiksi. 

Pidinpä taas yhden kierrätysompeluspäivän. 
Sain tehtyä seitsemät housut ja kaksi pyjamaa Nuorimmaiselle.



Pienensin neljät housut sopivaan kokoon. 
Näin sain väisteltyä ikiliat ja
hävitettyä huononmalliset housut.
Viidennet housut lyhensin shortseiksi.
Näin katosivat rikkinäiset polvet. 


Miehen rakkaimmat lökäricollegehousut, 
monireikäiset, 
lähes puhkihiutuneet
saivat uuden elämän paloiteltuna
monisaumaisissa pienissä collegepökissä.
Sen verran vielä oli käyttökelpoista kangasta jäljellä.
Jopa ihan vahvaa collegea!


Sitten on niitä vaatteita,
jotka jäävät pieniksi, 
mutta ovat niin kulahtaneita, 
etteivät ne mene kirppiksellä kaupaksi.
Jos niissä on kiva kuva, 
sen napsaisen talteen. 
Tämän suosikkipyjaman tein vanhan pyjaman kuvasta
ja kirppiksellä myymättä jääneista raitakankaista.


Tein toisenkin pyjaman kirppiksellä myymättä jääneistä kankaista. 
Sininen pyjama sai etumukseensa yhden ison pandan. 
Panda on leikattu kangastilkusta, 
joka on jäänyt tähteeksi muusta ompeluksesta.
Olenkin ottanut sellaisen linjan,
että trikoo-ompeluksista jäävät pienet tilkut
leikkaan saman tien joko tilkkupeittoneliöiksi
tai kuviksi, joihin silitän taakse valmiiksi liimakankaan. 


Uusista kankaista jää usein 
kiemuralla meneviä reunasuikaleita. 
Niistä saa näppärästi hauskoja monivärinyörejä. 


Vuosien aikana poistoon menneistä vaatteista
olen irrotellut aika suuren määrän nappeja. 
Niitä pitäisi aina silloin tällöin muistaa 
laittaa koristeeksi. 
Vaikka tällä tavalla housun valeliitinkiin. 


Lopuksi sukkahousuniksi. 
Varpaista reikiintyneistä sukkahousuista
saa helposti kalsarit. 
Kun kalsaritkin käyvät pieneksi, 
hyvästä lahjeosasta saa kivaa kuviollista resoria. 


*****


Joo, 
eiväthän nämä mitään uusia ideoita olleet, 
eivätkä edes itse keksittyjä,
mutta tämmösiä minä nyt viimemmäksi olen ommellut. 


Mitkä on Sinun suosikkikierrätysvinkkisi?





maanantai 26. kesäkuuta 2017

Ajatuksia mustan pienen käsilaukun takaa


Silloin lauloi peippo.
Silloin auringonlämpö hyväili. 
Silloin ilma oli kirkas ja seesteinen. 
Silloin oli kesä aluillaan.
Silloin sain suruviestin. 
Ihan yllättäen, 
ilman ennakkovaroitusta.  


Ajatukset olivat niiden Rakkaiden luona, 
joita suru kosketti vielä lähempää, 
ihan vierestä. 
Että he jaksaisivat
surun keskellä. 
Että jonain päivänä 
sydän hyväksyisi menetyksen. 
Että rakkaus ja muistot kantaisivat
vaikean hetken yli.


Mieleeni tulvi paljon muistoja Lähtijästä.
Lämpimiä ja iloisia hetkiä,
tyytyväisiä ilmeitä. 
Hän oli onnellinen ihminen. 


Silloin tuoksui syreeni. 
Tuuli humisi kirkkopihan koivuissa. 
Avoimista ovista kuului lintujen juhannuskonsertti. 
Juhannuksen juhlinta vaihtui
hautajaisten tunnelmiin. 
Ei yksin suruun ja ikävään. 
Läsnä oli vahvasti kiitollisuus, 
toivo ja ilo. 
Rakkaus.


Kaikella on aikansa. 

 "Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta...
...aika itkeä
ja aika nauraa.."


Tänä kesänä monet onnelliset asiat
saavat haikean surureunan.
Lähtijä elää mielissämme.
Lähtijä elää kättentöissä läheistensä elämässä.
Kotikoivun varjossa, 
poimitun marjan maussa, 
yhdessä halotun puun lämmössä,
kauniissa muistoissa. 

<3






*****


Tein hautajaisiin pienen musta käsilaukun 
kaikelle tarpeelliselle mukaan otettavalle. 
Pintakangas on kierrätetyn takin vuorikankaan nurjapuoli.
Kaunis, hillitty kukkakuvio.
Vuorikangas oli niin ohutta, 
että silittelin tueksi vahvan tukikankaan.
Käsilaukun sisäosan tein vanhan ostoisen, hajonneen laukun sisuksista.
Sain valmiina kaksi taskuakin. 
Samoin magneettilukon hyödynsin samaisesta laukusta. 


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Mekkoset Suomen suveen




"Kotipolun päässä pihakoivu,
sydänkesän tuoksu.
Niin kauan kaipasin. 
Palasin.

Ompele oodi Suomelle."



Näillä sanoilla evästettiin Verson Puodin 
tämän kertaiseen virtuaaliseen ompelukerhoon. 
Kankaana kaunis vihreäsävyinen Kotiinpaluu. 
Niin kesäinen kangas.




Kotikoivu, 
rannan pihlaja,
lepattava haapa. 
Tuulen humina, 
latvoissa,
oksissa, 
lehdissä.
Vehreys, 
kesän tuoksu.

Aallon juoksu, 
rannan kiven yli,
kastelee varpaat. 
Hiekka on sileä,
pehmeä,
kivasti ripsuu paljaan jalan alla. 



Rantapäiviä ja hellekelejä varten 
tein lisäksi sinivalkoisen rantamekon. 
Kankaassa kuin veden pärskeitä vedessä ilakoivien lasten lennättämänä. 
Tai kuin kesäinen sade
Mustikansinisenä kuin muistuttaen, 
että pian taas metsä tarjoaa aarteitaan.


Koivun juurella, 
pihlajan vierellä,
rannan tuntumassa
tuoksu huumaa. 
Kieloja valkoisenaan. 
Kielo, juhannuksen kukka.
Lapsenakin niitä haettiin maljakkoon juuri juhannukseksi.
Niin nytkin. 

Keskikesän juhla on läsnä. 
Onnellista juhannuksen aikaa!



*****


Ps. Paitsi ei näillä mekkosilla taida tänä juhannuksena tareta, 
ellei heitä paksua neuletakkia päälle. 
Mittari näyttää näin aamusella + 7 astetta. 

Molempien mekkojen kaavana on 
Suuren Käsityön huhtikuun numerosta Ommellisen mekkokaava.